Hehkeys huipussaan

Perjantaina kävin lääkärissä, ja kyllä, mulla oli korvatulehdus - TAAS. Kuumettakin oli jonkun verran, mutta korvat oli ne, jotka oli kipeet. Angiina ja keuhkoputkentulehdus testattiin, ja ne oli molemmat negatiivisia. Antibiootit naamaan ja lepäileen.

Tää kuva on viime perjantailta, ja nyt on kyllä sanottava, että kipeenä oleminen
on suoraan sanottuna ihan perseestä..

Noh, sunnuntai-iltana mulla oli ihan hyvä olo, ja aattelin että tällä selvittiin. Korviin sattu sillon tällön vähän, mutta antibioottien vaikutusaika on kymmenen päivää. Aattelin että kyllä se nyt oli sitten tässä. Maanantai-aamuna mittasin kuumeen ennen töihin lähtöä, ja siellä se huiteli 36 paikkeilla [tai vähän alle, niin kun mulla yleensä].

Päivän olin töissä, ja kotiin pääsin joskus viiden aikaan. Hetken hengailin siinä, söin ja tällästä, kunnes olo tuntu vähän hataralta. Ajattelin, että se johtuu siitä, kun en ollu kunnolla syöny mitään. Menin sängylle makoileen Viivin kanssa ja kattomaan telkkaria. Lihaksiin sattu vähän, eikä millään olis jaksanu liikkua senttiäkään.

Poikaystävä tuli joskus ennenkö Gossip Girl oli ehtiny loppua, ja sano, että mä näytän ihan kipeeltä. Mittasin siinä sitten kuumetta, ja eiköhän se pyöri siellä 38.. Suoraan sanottuna tää kipeenä oleminen ei oo mitenkään erityistä herkkua. Pienenä muistan kuinka oli siistii jäädä kotiin kattoon telkkaria, mutta tästä on kyllä lysti kaukana. Lääkärit tökkii sua neulalla ja imee verta, tunkee jotain tikkua sun kurkkuun, sä yskit, et saa unta, koko ajan on heikko olo ja muutenkaan.. ei vaan jaksa. Missäs tässä oli se lysti?

Elikkäää!! Tänään uudelleen lääkäriin. Kohta pitäis alkaa pukeen ja sellasta, mutta veto on vähän niinkun poissa.. :(

Jumbo

Kävin eilen päivällä Jumbossa pyörähtämässä, enkä uskonu löytäväni yhtään mitään. Rahaa kuitenkin meni enemmän kun olis pitänyt, mutta.. No can do. 

Ihastuin tähän tosi paljon. Yleensä mietin pitkään vaatteiden kanssa että otanko vai en, mutta nyt mä en juuri pohtinu. Päätin, että haluun tälläsen löysän ja ihanan kevyen paidan, jos vaikka on vähän viileempi päivä. :)

Ihastuin tähänkin, vaikkei tää yhtä kiva ollut kun toi vaalee. :) Tykkäsin kuitenkin tosi paljon, ja onhan se kiva että sillon tällön hankkii itselleen uusia vaatteita. :)

Tässä mustassa jakku-mallisessa neuleessa taas nähtiin, kuinka mä vaan en osaa tehä ratkasuja. Pyörin siellä kaupassa vaikka kuinka kauan, sovitin tätä monta kertaa ja mitäs sitten? Kävelin ulos - ilman tota neuletta. Lähen kotiin, bussi tulee just sopivasti, jään oikeella pysäkillä pois ja mitä mä teen? Käyn kotona jättämässä vanhat ostokset ja lähen hakeen sen... Näin meillä vedetään.. -.- 

Oon niin ilonen, että palasin kuitenkin hakeen sen neuleen. Jäi niin paljon harmittaan kun en ottanu sitä ekalla kerralla, mutta.. näitä sattuu.. :D

Chicos

Käytiin tossa viime viikon lopulla tyttöjen kanssa syömässä ja drinkeillä. :) Viola lähtee hetken päästä pois koto Suomesta, ja sen kunniaks toi koko reissu järjestettiin: jos vaikka kerettäis näkemään ennen sen lähtöä porukalla. :) 


Suunnattiin Chicosiin - vaikka mulla ei rahaa ollutkaan. Kuun lopussa tili näytti melkein nollaa (noh, tilanne nyt oo siitä juurikaan parantunut), mutta silti oli ihan kiva pitkästä aikaa viettää aikaa tolla porukalla. Ehkä musta on tullut enemmän sellanen jätkien seurassa viihtyjä, mutta kyllä tollanenkin vielä menee. :D


Syötiin Marikan kanssa puoliksi joku kana-hösseli, ja mun on pakko myöntää: kun Marika luki mulle sitä ruoka listaa, mä luulin tän kyseisen annoksen olevan salaattia. Noh, eipäs ollutkaan. Ranskalaisia ja kanaa, jollain ihme lukio-salaatilla. Kanat oli kyllä hyviä - salaatti jäi syömättä. :D Se oli harvinaisen epämääräisen näköstä. 


Mutta.. koska kuvat kertoo enemmän kun tuhat sanaa, niin.. ;)

Tässä... Kuva yksi: Mun täysi lasi Leguana-lonkeroo. Kuva kaksi: Leguana-lasi tyhjentyny (toi oli mun toinen lasi). Kuva kolme: Tyhjä Leguana kannu.. :( Neljä: Olin hyvin erittäin todella sekaisin kahdesta lonkerolasillisesta, joten siirryin lime-veteen. En oikeesti ollu sekasin, juomat vaan loppu kesken. :D

Petra ja Sofia - Petran ruoka, koristeen kera. 

Simppu ja Marika - Viola

Sanni

Sofia ja Sini

Ihan hauskaa oli, mutta täytyy kyllä myöntää, että pikku hiljaa alko väsyttään - aina vaan enemmän. Olin ollu aamuvuorossa töissä, ja edellisenä yönä nukkunut harvinaisen huonosti - ei siis mikään ihme. :) Noiden ihmisten kanssa ei oo pitkään aikaan tullu vietettyä aikaa, mikä voi hyvin johtua siitä yleisestä ongelmasta: aikatauluja on äärettömän vaikee sovittaa yhteen. Kaikilla on töitä, ja eri vuoroja - siks on niin vaikee sopia millon nähdään. Osalle käy, osalle ei. 

Asiakaspalvelun ihmelapsi

Aattelin alottaa tän heti nyt, ja kertoo ittestäni ja työstäni. Mun työ on asiakaspalvelutyötä, ja totta kai asiakaspalvelijan pitää olla ilonen, mukava ja hymyillä (vaikka vituttais kuinka). Ja ykkössääntöhän kaikessa tälläsessä on: "Asiakas on aina oikeessa!" Jep.. sillonkin kun se on totaalisen väärässä.

Musta on kiva olla tekemisissä ihmisten kanssa, ja siinä mielessä tykkään mun työstä. Välillä vaan menee hermot niihin asiakkaisiin. Mulla on tapana tervehtiä ja moikata kun mä lähen kassalta. Siks en aina jaksa ymmärtää, miten joillekin ihmisille se voi olla niin saakelin vaikeeta. Ne vaan mulkoilee sua, tai kattoo kokonaan toiseen suuntaan. Se on ihan sika raivostuttavaa.

Toinen hyvä vitsi, minkä asiakkaat usein heittää, jos tuotteessa ei oo koodia on: "Tää on varmaan ilmanen." Heh heh, vähänks sä oot hauska.. Tekis mieli vastata: "Ehdottomasti. Tää 599€ ruohonleikkuri on tiettysti ilmanen. Niinhän se bisnes toimii." Vitutuskäyrää nostattavia on myös ne, jotka on: "Onks nää muovipussit ilmasia?" "Ei." "Ai.. no en mä sitten sellasta ota." SIIS OIKEESTI.. 15 senttiä ei oo niin saatanan iso summa ja muutenkin: EI NE CITTARIN PUSSITKAAN ILMASIA OO, ELLET OO HUOMANNU!! Ihmiset ostaa 400€ jotain romua ja sitten se muovipussi on muka liian kallis.. :D Helvetin idiootit.

Joillain asiakkailla on myös sellanen huvittava (hyvin harvoin huvittava) ja tosi raivostuttava tapa raivota siinä kassalla. Ne on ollu jollain osastolla, saanu huonoo palveluu tai ei oo saanu sitä ollenkaan, ja ne on muutenin tyytymättömiä ja vittuuntuneita. Sitten ne raivoo ja valittaa sulle monta minuuttia siinä ilman, että pystyt ite sanoon väliin yhtään mitään. Lopulta ne hymyilee, sanoo: "Mut eihän tää tietenkään sun vika oo", ja lähtee.. ÖÖ?? MITÄ HELVETTIÄ SÄ SITTEN HUUSIT MULLE 5 MINUUTTIA TÄSSÄ?!?

Aina ei voi ymmärtää. Asiakkaat ei myöskään ymmärrä, että totta kai meijän täytyy varmistaa myyjältä, jos asiakas sanoo jonkun tuotteen olleen esim. -50%, mutta siinä niiden tuotteessa ei tällästä lappua ole. Tai jos jostain puuttoo koodit, niin pelkkä hinnan tietäminen ei riitä. Ei sitä hintaa voi vaan näppäillä siihen.. mutta sen ymmärtäminen on joillekin äärimmäisen vaikeeta.

Sitten on vielä ne helvetin maailmanomistajat, jotka pitäis tuntee ja jonka kengät pitäis tyyliin kiillottaa. Ne ei aina tunnu tajuavan, että niihin pätee ihan samat säännöt kun kaikkiin muihinkin meijän asiakkaisiin. Vaikka sä olisit kuinka kanta-asiakas ja vaikka sä kävisit meillä kuinka usein, niin silti.. sua kohdellaan samallalailla kun kaikkia muita. Jos sulla ei oo sun yritysmyyntikorttia, tai henkilöllisyystodistusta tai myyjän kirjottamaa asiakasnumeroa, niin sitä ei lyödä sinne koneelle. Jos sä aiot sillä kortillas maksaa, niin slla on idiootti myös oltava se mukana!! Kuinka vaikeeta sen ymmärtäminen voi olla? Nähtävästi hyvin erittäin todella vaikeeta.

Hyvää sunnuntaita!! :)

Perjantai-ilta Ninnin mieleen

Nautitaan Pönin kanssa lämpösestä kesäillasta meijän parvekkeella, uuden parvekekaluston ääressä. Tai, kissahan makoilee tuol lattialla ja pälyilee suurta maailmaa. :) Käytiin tänää hakee S:n kanssa tää lasinen pöytä ja siihen kuuluvat tuolit sen työkaverilta Keravalta. Pitkästä aikaa tulee juotuu teetä, enkä edes muistanu miten hyvältä Nippon Green voikaan maistuu.

Lähiaikoina mä oon yrittäny enemmän ja vähemmän epätoivosesti päättää mitä mä haluun mun elämältä. Nyt kun mä istun meijän parvekkeella lökäreissä, J:n talvitakissa, teemuki kädessä ja rööki toisessa, mä tajuun että mä oon täydellisen onnellinen justiinsa tällä hetkellä. Mä voin miettii tulevaisuutta ja sitä mitä mä haluun myöhemminkin. Teen sen mitä-Ninni-sä-oikeesti-haluut-elämältä- päätöksen myöhemmin, nyt mä nautin mun elämästä just tälläsenä. :D

Oon miettiny sitä, miten paljon mä (ja mun elämä) on muuttunu viimesen parin vuoden aikana. Mun isoveli Aki on joskus viime kesän lopussa sanonu:
"Muista sisko, pidä oma pää, äläkä ikinä yritä olla muutaku oma ittes. Äläkä oo teini. Fiksut ja aidot pärjää aina."
"Luotto pitää olla, mut oo varovainen keneen luotat ja mitä kerrot. Jotkut asiat on parempi jättää omaan tietoon."
"Tee asiat ittes, älä muiden takia."
"Ei se ruoho oo vihreempää aidan toisella puolella. Se on vaan harhaa."
"Paljon on kavereita. Mut ystävistä pidetään kii ja ne arvostaa sua olit millanen tahansa."

Noiden ohjeiden mukaan mä oon yrittäny tätä "aikuisuutta" elää. Oon huomannu sen, että mitä pidemmän aikaa mä oon ollu täysikänen, sitä helpompi mun on ollu elää noiden ohjeiden mukaan. Asenne on muuttunu: en enää jaksa yrittää olla kaikkien kaveri ja tehä asioita niin kun muut haluaa. Jos joku ei halua/jaksa olla mun seurassa/mun kaveri, niin sitten ei. Mä oon hyväksyny sen, että kaikkien kaveri ei voi, eikä tarvii olla.

Mä oon elämäni aikana ollu täys idiootti ja kusipää mun ystäviä ja rakkaita kohtaan, ja välillä ihmettelen, miten ne jaksaa viel kattella mua. Ne ihmiset, joita sä rakastat, arvostat ja kunnioitat eniten koko maailmassa, joutuu kestään kaiken paskan. En koskaan haluis tahallani loukata mulle oikeesti tärkeitä ihmisiä mutta.. mä teen ja sanon tosi usein asioita, joita en ajattele loppuun enkä tarkota. Miten se menikään.. luottamusta ei anneta, se ansaitaan.

Hitto vie.. välillä mä kaipaan niitä vanhoja aikoja, kun me vietettiin hauskoja iltoja Rämän kanssa Koiviksessa. Niissä oli fiilis, jota mä en oo vielä löytäny uudestaan. Ehkä se oli se alku jännitys, kun kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä. Nyt kun on 'tottunu' oleen "aikuinen", niin tollaset illat ei oo samal taval jänniä. Hauskaahan meillä on edelleen - ei siinä mitään.

Oon onnellisempi nyt, kun ehkä koskaan. Mulla on nyt sellasia asioita, mitä pidän osana hyvää elämää, kuten koti ja työ. Poikaystävä ja kaikkein parhaat ihmiset on siihen ihan älyttömän hyvä bonus. :) [kaverit ja poikaystävä ei oo yhtään sen huonompia asioita kun koti ja työ] Tykkään kuitenkin pohtia mun aikasempaa elämää ja sitä mikä siinä oli erilaista tähän päivään verrattuna. Joku päivä saattaa olla mun hyvä päivä, mutta illalla kuuntelen angsti-musaa ja tajuun, että mulla on ikävä jotain ihmistä, päivää tai asiaa, joka on/on ollu tosi iso ja tärkee osa mun elämää. :)

Näin meillä päin juhlitaan päättäreitä - ilmeellä :D

R.I.P MC - Life Must Go On

Niitty on ollu mun koti melkein puolet mun tähänastisesta elämästä. Rakastan jo nyt tätä meijän uutta asuntoa, ja täällä on kiva kokkailla ruokaa koko porukalle ja muutenkin viettää aikaa. Plussaa on tietty myös sijainti [koska kaikki on lähellä], ja naapureihin kuuluu osa omaa porukkaa. :) Silti, Niityssä on paljon muistoja, niin hyviä, kun huonoja. Siellä on koettu teini-iän pahimmat kriisit (vaikka ei niitä montaa ollukkaan), siellä on itketty, naurettu ja vietetty aikaa mulle kaikkein tärkeimpien ihmisten kanssa - kaikkina näinä vuosina.

MC

MC Keittiö - tavarat on jo poissa

Olohuoneen kaaos :D ♥

Viimesten viikkojen aikana ollaan heitetty paljon läppää ja naureskeltu sitä, kuka meijän porukasta muuttaa tähän seuraavaks. Viime jouluna, kun mun poikaystävä muutti tohon viereiseen taloon, mä en osannu edes kuvitella että vähän yli puol vuotta myöhemmin mekin asutaan siellä. :D Ei todellakaan käyny edes mielessä. Näin tässä kuitenkin kävi, ja seuraavia kavereita odotellessa. ;)

Ollaan asuttu tässä just viikko, ja paljon ollaan purettu tavaroita. Vaatteet mulla on edelleen kaaoksena sängyllä, ja osa on vielä jätesäkeissä. Pyykkikone on laitettu kiinni, ja vihdoin on saatu pestyä pyykkiä. Peilit ei oo seinässä, ja telkkaria asennetaan parhaillaan jonkun muun toimesta kun meijän. :D Pikku hiljaa kaikki alkaa oleen valmista, vaikka hyvällä mallilla jo ollaan. Mä en ainakaan haluu tästä sellasta, että asutaan vielä puolen vuoden jälkeen asunnossa, joka näyttää siltä kun oltais muutettu viikko sitten.

En tiedä, mikä tästä asunnosta tekee jollain tavalla paljon kodikkaamman, kun se meijän vanha asunto. Huonekalut on samoja, tavarat on samoja, ja kaikki pienet sisustukselliset yksityiskohdat on samoja. Asunto näyttää ihan erilaiselta, kun mukaan on otettu vaan ne kaikista tärkeimmät huonekalut ja tavarat. Samalla tuntuu, että täällä uudessa asunnossa on kaappi/säilytystilaa tosi paljon enemmän.

Kokki kolmoset ;) ♥

Naapureille voi oikeesti moikata ilman, että  ne kattoo sua kun jakomielitautista. Jo sillon ennenkö me asuttiin täällä, ja sanotaan että mä olin mun poikaystävällä, ja käytiin sen veljillä (meijän nykysillä alakertalaisilla) kahvilla, niin nää ihmiset moikkas. EN EDES TIENNY MUUTTAVANI TÄNNE SILLON!! :D Mut se anto kyllä tosi hyvän kuvan tästä alueesta ja näistä taloista, koska ei se 'moi':n sanominen niin helkkarin vaikeeta voi olla.

Draaman ammattilaiset.. (that's us!!). Ainoo asia, mitä mä en tänne uuteen asuntoon haluu, on hirvee draama. Jos me vaikka pystyttäis elään täällä ilman sitä saatananmoista draamaa joka asiasta joka viikko. Aina tuli draamaa jostain: joku oli sanonu jotain, joku oli ymmärtäny jotain väärin, joku ei vaan tajunnu ja loppuja ei vaan kiinnostanu.. Sitten sitä paskaa vatvotaan seuraavaan draamaan asti, eli parhaimmillaan 5 päivää.. :D

Välillä kun meille tulee jotain draamaa, mä oon seuraavan tunnin ihan sekasin, kun yritän ymmärtää sen jutun, minkä joku on just kertonu. :D Välillä koko jutussa ei oo päätä eikä häntää, eikä todellakaan mitään aihetta vuosisadan draamaan, mutta.. milläs nyt sanot jollekin: "Älä iso mies itke. Elämä on julmaa, eikä todellakaan reiluu. Reilu peli on perseestä. Elä sen tiedon kanssa."

S sano yks päivä fiksusti (puhu meijän suhteesta): "Ehkä me ei kinattais jos me ei oltais koko ajan yhessä." *hiljaisuus* "Mut ei sekään olis kivaa." Niinhän se menee. Varsinkin nyt kun me kaikki asutaan näin lähekkäin, niin noita kaikkia tulee väkisinkin nähtyä paljon enemmän, mikä johtaa jossain vaiheessa pieneen kinaamiseen. :D Mut onneks me ollaan hyviä siinä. Kyllä, me kinataan S:n kanssa paljon kaikesta, mutta suurimmaks osaks se on vaan sellasta heittämistä, eikä kumpikaan oo edes tosissaan.

UUS KOTI!!! ♥♥

Everything will be just fine

Nautin tänää mun vapaapäivästä heittämällä poikaystävän töihin kaheksalta. :) Kun olin päässy sitten kotiin, olo oli vähän heikko (en tiedä miks). Hetken siinä sitten pyörin, ja kyllä olo alko olla vähän parempi, kun joi jotain. 

(weheartit.com)

Hetken siinä sitten pyörin ja katoin sängylle kasattuja vaatteita, ja päätin alottaa jostain muusta. Sain ne laitettua "paikoilleen" ja sitten aloin miettiä, mitäköhän sitä tekisin tänää. Päätin lähtee ostaan meille pari uunivuokaa, itelleni pari kynsilakkaa ja vielä kaiken lisäks tehä jotain ruokaa. :) Yks syy miks tykkään tästä meijän kommuunista on se, että mun mielestä on kiva kun porukka käy meillä syömässä, ja sitten jää siihen hengailemaan. Ruoan tekeminen on kivaa.. :) 


Poikaystävän pikkuveli oli ensin viettämässä mun kanssa aikaa, ja sai sekin jotain syötävää. Kämppiksen kaks veljeä ja isosisko ilmesty neljän aikoihin meille, ja vähän sen jälkeen kämppiskin tuli töistä. :) Hetken aikaa siinä juteltiin jotain, tilattiin netti ja sitten syötiin makaroonilaatikkoa. :D Poikaystävä tuli joskus ehkä vähän ennen viittä kans syömään.

(weheartit.com)

S oli ottanu töistä pakun lainaan, ja saatiin tyhjennettyä meijän vanha kämppä. Vietiin ne Kivikon kaatopaikalle, ja oli tavallaan ihan terapeuttista heitellä niitä tavaroita roskalavoille, mutta samalla tuli vähän haikee fiilis. :) Kyllä mä oon ilonen ja onnellinen uudesta asunnosta, mutta vanhassakin on paljon hyviä muistoja, ja mä oon kuitenkin asunu siellä melkein puolet mun elämästä. Tiedän kuitenkin, että tullaan viihtyyn tossa uudessa asunnossa paremmin kun hyvin. :)

Kävin myös eilen ennen iltavuoroa ripsihuollossa, ja täytyy sanoo, että tuntuu hyvältä kun on silmät taas päässä. :D Oli vähän orpo olo, kun ei ollu ripsiä, vaikka toisaalta taas sitten ton kuukauden aikana kyllä totuin taas omiin ripsiin. Ja tykkäsin varsinkin viime viikonlopusta, kun taas innostuin tekeen rajauksia, ja se muutti kyllä ilmettä hyvin. :) Näiden ripsien kanssa ei kauheesti rajauksia tuu tehtyä, mutta katotaan sitten kun nää taas rupee irtoilemaan, että mitä tehään. :D ♥