Fuck my life

Fuck my life, nimenomaan..

.. ykkös juttu ehkä nyt on se, että mua ei vittuakaan kiinnostais mennä töihin tänään, ei huomenna, eikä muutenkaan tällä viikolla. Ei vaan kiinnosta yhtään. Ainoo hyvä asia siellä tällä hetkellä on duunikaverit, vaikka sekään nyt ei mikään niin hyvä juttu oo; en mä kuitenkaan kerkee kauheesti niiden kanssa höpistä. 

Joo, silti sinne on pakko mennä, koska ens kuusta tulee rahallisesti ehkä vähän tiukka. Kaks vuokraa maksettavana, ja sitten pitäis vielä pystyä eläänkin. Tää toivottavasti menee pian ohi..

.. seuraava juttu on se, että mun alaselkä on jostain syystä ihan saatanallisen kipeä. En oo - tietääkseni - tehny mitään sellasta, mistä se vois tulla kipeeks, mutta KYLLÄ, se on kipee siitä huolimatta. Ja ihan helvetin kipee onkin. Ei sitä sillain kävellessä huomaa, mutta helvetti kun yrität istua alas, tai löytää jonkun hyvän asennon, niin vitut!! Not gonna happen. Ihan kun juhannuksena ei olis tullu tarpeeks haavoja ja mustelmia, niin sit vielä tämä..

.. kolmas juttu (tykkään valittaa, huomaattekste?) on sellainen mukava juttu, että mulla on koko juhannuksen ollu tosi huono olo. Enkä ymmärrä mistä sekään johtuu. Oon syöny joka päivä grilliruokaa, eikä se nyt oo pilallakaan voinu olla koska A) ne oli just ostettuja, B) mun poikaystävä ja sen veli osaa grillata, ja C) kellään muulla ei oo mitään ongelmaa. Sitten siihen päälle vielä saatanan kipee alaselkä ja töihin meno, niin siinä on meiksin täydellinen päivä..

.. MISSÄ HELVETISSÄ SE KESÄ ON?!? o.O Tää on niin tää perus Suomen kesä: kylmä, lyhyt ja harmaa. Noh, tavallaan mua se ei tänää eikä huomenna häiritse, koska oon kumminkin töissä, mutta poikaystävä ei kauheen mielissään oo; sillä on tää viikko lomaa.. :D Muhahahaaa... Mut siis oikeesti, mikähän helvetti tää sää kuvittelee olevansa? Tänä kesänä (jos tätä nyt voi kesäks kutsua) on ollu ehkä 4 oikeesti sellasta lämmintä päivää, ja me ollaan melkein heinäkuussa.. Ei todellakaan hyvin mee.

.. mulla on ikävä mun ripsiä.. Kävin sillon ennen ylppärijuhlia huollattamassa ne, niin meni ehkä 4-5 päivää, niin melkeinpä kaikki oli irronnu. Molemmissa silmissä tais olla just ja just 6 jäljellä. Kyllähän mä olisin ymmärtäny, jos muutama olis lähteny, ja parin viikon päästä olis näyttäny vähän rotalta, mutta että ne lähtee vajaassa viikossa kaikki. Sillon päätin, että en kyllä raahaa persettäni Itikseen enää koskaan, jos ne kerran noin heikosti pysyy. Mulla on jo mielessä uus ripsihuoltopaikka; täytyykin itseasiassa perua mun huominen aika siellä, koska en todellakaan herää niin aikasin. Hell NO!!

Joo.. eiköhän tää ollu tässä. Mä lähen nyt valmistautumaan töihin!!

MUUTTO VOL 1

Meijän virallinen muuttopäivä on 7.7 (tasan 13pv!! o.O) vaikka asunto tavallaan vapautuukin jo 1.7. Sovittiin nimittäin edellisen asukkaan kanssa, että se voi olla pari päivää pidempään, ettei kaikkia tavaroita tartte saada yhen päivän aikana ulos. Muutenkin toi heinäkuun eka viikonloppu käy meille molemmille täydellisesti, koska se on mun ja Hennin todennäkösesti ainoo vapaa viikonloppu, samaan aikaan. :D Kerrankin työvuorot sattu sillain, että toinen ei oo vapaalla ja toinen töissä. :D

Mun on edelleen kauheen vaikee tajuta, että me ollaan oikeesti muuttamassa. Oon asunu viimeset 8 vuotta tossa meijän nykysessä asunnossa, ja se on varmaan osa syy siihen, miks en vielä pysty ymmärtämään, että me muutetaan ns. ensimmäiseen ihan omaan kotiin. Siitä tulee enemmän meijän näkönen, kun saadaan sisustaa ihan alusta alkaen. :) En malta kyl odottaa, että päästään jossain vaiheessaa ostaan sinne kaikkee tarvittavaa. :)

Jotenkin en edes muistanu miten iso homma toi muuttaminen on; tuntuu, että se tavaroiden kantaminen paikasta A paikkaan B on se helpoin ja pienin juttu. Täytyy soitella sähköyhtiöt, vakuutusyhtiöt, Elisat ja kaikki läpi, että saadaan siirrettyä kaikki uuteen asuntoon. Cosmopolitanin tilaus täytyy siirtää kans, kuhan se ensimmäinen lehti nyt vaan ilmestyy. Sitten pitää vielä pakata ja tehä inventaario siitä, mitä otetaan ja mitkä heitetään helvettiin. Molemmat asunnot pitää siivota (koska mä en mee siihen saunaan ennenkö se on ainakin kahteen kertaan pesty), ilmottaa osotteenmuutos työpaikalle, ja tehä osotteenmuutosilmotus. Heinäkuussa noilla ei nyt niin väliä vielä ole, vaikka tuliskin vanhalle asunnolle, mutta olis ihan kiva, jos ne elokuussa tulis kaikki kerralla oikeeseen osotteeseen.

Lopulta kaikki on kumminkin sen arvosta. Nyt ehkä tuntuu, että työtä on tosi tosi tosi paljon, järjesteltävää sitäkin enemmän ja näin edelleen, MUTTA.. siiten kun kaikki tavarat on saatu uuteen kämppään, vanha asunto siivottu ja tavarat suurinpiirtein purettu, niin sitten se on sen arvosta. Hyvä puoli on myös se, että meitä tulee aika moni ihminen auttaan tossa muutossa. Ei todellakaan olla yksin. Siitä tulee ihan meijän oma asunto, ja todennäkösesti asutaan siinä aika pitkään.

Ja näin kun juhannus on ohi, niin voi sanoa, että ehkä toi asunto tulee muutenkin ihan tarpeeseen. :D Eipähän ainakaan tartte lähtee ketään heittään keskellä yötä jonnekin. Kyllä luulis että kolmessa asunnossa on sen verran tilaa, että kaikki halukkaat pystyy jäämään yöks. :)

Yksin asuminen

Viime marraskuussa alko mun yksin elo, kun isä otti ja muutti Etelä-Espanjaan. :) Enpä huomannut oikeestaan mitään eroa entiseen; ihan samallailla mä hoidin asiat kun ennenkin (paitsi nytten tulivat myös laskut). Tavallaan oli helpottavaa päästä omilleen ja olla "aikuinen"; asua yksin, hoitaa omat asias ihan itse ja tulla ja mennä oman mielen mukaan. Ei sillä, että mulla koskaan mitkään tiukat rajat olis edes ollu.


Joulukuun alussa mun paras kaveri Henni muutti mun kanssa meijän 75neliön linnaan. Asunto oli jo siinä vaiheessa turhan iso, ja me molemmat tiedettiin se. Aateltiin vaan sitä, että me keretään kyllä muuttamaan pienempään myöhemminkin. Jonkun kanssa asumisessa on aina se hyvä puoli, että menee kustannukset puoliksi. 


Nytten.. ollaan asuttu tossa asunnossa seittemän kuukautta, ja meillä on jo uus asunto odottamassa. :) Tiistai-iltana (viime vk) laitettiin SATOlle asuntohakemus, ja keskiviikkona päivällä tuli viesti: "Sähköpostissa on asuntotarjous." Uskomaton flaksi: ei menny edes 15h hakemuksen laittamisesta, kun vastaus tuli. :D Olin niin innoissani, että en tienny miten päin olis pitänyt olla.


Pääsin sitten poikaystävälle ja koneen ääreen. Ensimmäisenä menin lukeen sen sähköpostin. Into piukeena luin asunnon tietoja kattomatta yhtä helvetin olennaista asiaa; osotetta. Olin niin innoissani, että tää on meijän unelma-asunto ja olin kopioimassa Hennille kaikkia tietoja, kun satuin vilkaseen sitä osotetta. Mun ilme oli siinä vaiheessa:" WTF?! ETTE VITTU OO TOSISSANNE!!! SAATANA!!" 


Tää kuulostaa kauheesti siltä, että poikaystävän naapuriin ja kahen kaverin yläkertaan muuttaminen olis ihan järkyttävän hirveen kauheeta. Ei. Pointti on lähinnä siinä, että mä en halua meijän asunnosta tulevan mikään hotelli, että jos joku ei pääsekään alakertaan yöks, niin sitten ne änkee meille. Ja jos joku nyt on ihan tukka täynnä, niin ei sitä voi oikein uloskaan heittää.. -.-


Mä oon tyytyväinen, että me otettiin se asunto. Päätös oli nopee, mut mä en ainakaan oo katunu sitä; toi asunto on just sellanen, kun me haluttiinkin (sopivan kokonen, saunallinen, iso parveke ja hyvä paikka). Onhan se oikeesti ihan kiva että poikaystävä asuu viereisessä talossa ja pari kaveria alakerrassa. 


Noh, itseni tuntien voi hyvinkin käydä niin, että jätkät kuuntelee alakerrassa musiikkia, ja mä vaan ihan vittuillakseni pompin tasajalkaa olkkarissa. Ei se väärin oo. Seuraavana päivänä me kuunnellaan musaa, ja ne heittelee koripalloo kattoon.. Meijän naapuruus-suhteesta tulee varmasti hyvä. ;D ♥


Vanhan asunnon sopimus loppuu vasta heinäkuun lopussa, ja muutto uuteen asuntoon tapahtuu heinäkuun alussa. Saa nähdä miten käy, kun on kaksi vuokraa maksettavana. Toisaalta, mä tiedän kyllä että me selvitään. Kuhan vaan nyt ei ainakaan olis tulossa kipeeksi, mulla nimittäin on vähän sellainen fiilis. 


Mutta nyt mä lähen laittamaan itteni valmiiks duunipäivää varten. :) 

Horoskooppi

Mä en usko horoskooppeihin joka päiväisessä elämässä, mutta Neitsyen luonneanalyysi kuvaa mua hyvin. :) 

"Et kuitenkaan ole tarkka vain toisten vikoihin nähden, vaan tutkit mikroskoopilla myös omiasi. Olet liiankin tietoinen heikkouksistasi, mutta vain sinä saat niistä puhua, ei kukaan muu."


Joo, toi Neitsyen kriittisyys tuli selväksi monessakin kohtaan. :D Mä myönnän; mä oon tosi itsekriittinen, enkä oo koskaan osannu ottaa kohteliaisuuksia vastaan. :D Asiaa ei varmaan helpota sekään, että pohdin ja analysoin kaikkea. 


"Et rakastu helposti. Ruusunpunaiset silmälasit eivät ole sinua varten. Rakastunut Neitsyt on kuitenkin kumppanilleen uskollinen."


Juu ei.. Mä oon sen verran realisti, että ensin asiat käsitellään kymmeneen kertaan etu- ja takaperin, ennenkö mihinkään ryhdytään. Vaikka toisaalta; jos ei koskaan anna mitään, ei koskaan saa mitään. :) 


"Neitsyt  kiertää reviirinsä piikkilanka-aidalla. Hän ei pidä siitä, että hänen omaisuuttaan näplätään."


Totta, musta on tosi ahdistavaa, jos joku kaivaa mun kaappeja, laatikoita tai laukkua ilman lupaa. En tarkota sellasta, jos mun kämppis hakee mun lipastosta jonkun vaatteen tai mä sanon mun poikaystävälle, että hae se paperi sieltä ylimmästä laatikosta. Vaan tarkotan sellasta, että jos en oo kotona, meillä on ollu ihmisiä ja sit mä kuulen että joku on kaivanut mun tavaroita. 


"Neitsytnaisen lähelle on vaikea päästä. Hetken voi luulla olevansa osa hänen elämäänsä, ja sitten huomaakin olevansa vasta puolessa välissä. Ihmissuhteissaan Neitsyt on valikoiva. Valintakriteerit kumppania kohtaan voivat olla ylimitoitetut, jonka takia Neitsyen sinkkukaudet voivat venyä hyvin pitkiksi."


Totta tääkin. Muhahaa, musta sellaset ihmiset on huvittavia, jotka luulee että kun niiden kanssa on puhunu sillon tällön Facebookissa jotain turhaa, et me ollaan tosi hyviä ystäviä. Sori vaan toveri, mutta sulla on vielä saatanallinen matka mun ystäväks. Ei mun lähelle ihan niin helposti pääse, enkä mä todellakaan jaa mun henkilökohtasia asioita ihan kaikille vastaantuleville. :)


"Kaiken vaativuuden keskellä Neitsytnainen on kuitenkin hauras ja suojelee itseään."


Suojelen itteeni välillä tarpeettoman tarkasti, mutta en mä silti mikään posliininukke ole. Joo, kyllä mä oon herkkänahkanen ja loukkaannun helposti, mutta ei mua tartte suojella ja kohdella kun pikkulasta.. Mut silti mä en tykkää siitä, että mulle ei kerrota mua koskevia asioita, tai sanotaan että sä ymmärrät kun sä oot vähän vanhempi. Silti ne asiat voidaan kertoo kaikille naapurin Penille ja Jormille.. Tämän selvä.


"Neitsyt voi hermostua nopeasti, jos asiat eivät suju hänen toivomallaan tavalla."


Joo.. näinhän se välillä menee. Varsinkin sellasessa tilanteessa, kun mä oon sanonu "Tehään tälläin" mut kuitenkin tehään erilailla ja se ei toimi. Ei se mun ideakaan välttämättä olis loistava ollu, mutta siinä vaiheessa se ei enää kiinnosta. :D


"Analyyttinen ja kriittinen Neitsyt on varsin haasteellinen kumppani."


Joo, eiköhän nää kaikkein tärkeimmät ihmiset sen oo jo huomannu. :D Mä en todellakaan oo maailman helpoin ihminen, mutta yleensä lohduttaudun sillä, että kämppis on ihan yhtä vaikee, eikä helppo saakaan olla. Suurimman osan ajasta mä oon tietoisesti äärettömän hankala ja rasittava.. en tiiä miks, mutta yleensä se on ihan hauskaa. :D


"Tunteiden tukahduttaminen ja ylenmääräinen huolehtiminen ovat tyypillisiä piirteitä. Neitsyen tunteet ovat voimakkaita, mutta hänen voi olla vaikea näyttää niitä, sillä hän haluaa kuunnella järkensä ääntä päätöksiä tehdessään."


Mä oon liikkunut tän porukan kanssa, johon mä mun kämppiksen kautta tutustuin, noin 9kk, ja ne on opettanu mulle ainakin yhen asian: Mä voin olla oma itteni. Yläasteella mä näytin mun fiilikset parille ihmisille, huolehdin aina kaikista (myös mun vanhemmista) ja muutenkin olin ihan kun joku sekopäinen kanaemo. Mut nyt, kun oon vanhempi ja edes vähän viisaampi, niin mä en enää pelkää näyttää mun tunteita. Jos mua helvetti vieköön itkettää niin siten mä itken. Uskokaa tai älkää, mä itken nykyään aika usein. 

Ylppärit

Kämppiksen valmistujaiset! :)
Mun lähihoitaja! <3

Valmistuin viime lauantaina, 2.6., ylioppilaaks, vaikka sitä on vielä vähän vaikee käsittää. :) Perjantai oli aikamoista sähläämistä ja joka paikassa oloa. Isä lensi Espanjasta Suomeen mun valmistumista varten, ja tuli torstain ja perjantain välisenä yönä kolmen aikaan. Siinä sitten muutaman tunnin yöunilla painettiin perjantaina; aamulla heräsin aikasin laittautuun kämppiksen valmistumiseen, katotaan että kaikki tavarat on, siitä suoraan lakkiaisharjotuksiin, ja niiden jälkeen vielä poikaystävän veljelle. :)


Menin aikasin nukkumaan ja yllättävää kyllä, sain nukuttua. Siinä vaiheessa ei jännittäny vielä yhtään. Oikeestaan, mulla oli jotenkin sellanen fiilis, että lakkiaiset kiinnosta vittuakaan. :) Mutta lakitusten jälkeen fiilis oli mitä parhain. :) 


Sitten koitti lauantai. Kello herätti puol kaheksan, ja mun fiilis ei ainakaan parantunu kun mä katoin ulos: sataa saatanasti vettä. Siitä sitten vaan meikit naamaan, hiukset järjestykseen, vaatteet esiin, siivotaan loppuun ja katotaan että kaikki on valmiina. :D Tietysti siinä kiireessä jotkut asiat saatto jäädä huomaamatta. :D

Vähän yli yheksän me lähettiin ajaan kohti Valtti Areenaa. Lakkiaiset oli tylsät, ja puheet liian pitkiä. Ainoo kohta missä jännitti oli se, kun me seistiin siellä lavan edessä ja pari ihmistä oli ennen mua. Eka asia mitä mä mietin oli: näkyyköhän mun mekosta läpi tossa spottivalossa.. :D Kuulin kuitenkin sellasen palautteen, että ei näkyny.. :D En olis millään jaksanu istua sitä tilaisuutta loppuun. Olisin halunnu lähtee syömään suoraan siitä kun olin sen lakin käteeni saanu..

Mun sukulaiset oli näissä juhlissa yllättävän sivistyneesti. Meijän suvulla on vähän sellanen tapa, että aina pitää jonkun järjestää joku kohtaus, tai muuten vaan ei osata käyttäytyä kun aikuiset ihmiset. Meijän suvun ihmiset (eritoten miehet) ei vaan tuu toimeen keskenään. No can do.. :D Mut ihme kyllä, tällä kertaa kaikki käyttäyty kun aikuiset ja hoiti homman kotiin hienosti. :) Mä oon erittäin ylpee. :)



Nyt kun toi lukio on ohi, lakki on kaapissa ja todistuksessa lukee: YLIOPPILAS, niin mä oon ennen kaikkee helpottunut. Nyt ei oo sellasta haikeeta fiilistä, että jäisin kaipaamaan Tilua, sen maikkoja tai muita opiskelijoita. :D Niihin ihmisiin joihin haluu pitää yhteyttä, voi pitää yhteyttä. Joku päivä mä ehkä muistelen aikaa Tilussa lämmöllä, nyt mä oon vaan ilonen että pääsin pois sieltä. :D


Jatko-opinnoista vielä sen verran, että aion pitää ainakin vuoden breikin tässä välissä. Töitä, töitä ja töitä.. Kahentoista vuoden putkeen opiskelu saa riittää, ja nyt on aika tehä jotain muuta vaihteeks ja ettii sitä motivaatiota.. :)