"Et kuitenkaan ole tarkka vain toisten vikoihin nähden, vaan tutkit mikroskoopilla myös omiasi. Olet liiankin tietoinen heikkouksistasi, mutta vain sinä saat niistä puhua, ei kukaan muu."
Joo, toi Neitsyen kriittisyys tuli selväksi monessakin kohtaan. :D Mä myönnän; mä oon tosi itsekriittinen, enkä oo koskaan osannu ottaa kohteliaisuuksia vastaan. :D Asiaa ei varmaan helpota sekään, että pohdin ja analysoin kaikkea.
"Et rakastu helposti. Ruusunpunaiset silmälasit eivät ole sinua varten. Rakastunut Neitsyt on kuitenkin kumppanilleen uskollinen."

"Neitsyt kiertää reviirinsä piikkilanka-aidalla. Hän ei pidä siitä, että hänen omaisuuttaan näplätään."
Totta, musta on tosi ahdistavaa, jos joku kaivaa mun kaappeja, laatikoita tai laukkua ilman lupaa. En tarkota sellasta, jos mun kämppis hakee mun lipastosta jonkun vaatteen tai mä sanon mun poikaystävälle, että hae se paperi sieltä ylimmästä laatikosta. Vaan tarkotan sellasta, että jos en oo kotona, meillä on ollu ihmisiä ja sit mä kuulen että joku on kaivanut mun tavaroita.
"Neitsytnaisen lähelle on vaikea päästä. Hetken voi luulla olevansa osa hänen elämäänsä, ja sitten huomaakin olevansa vasta puolessa välissä. Ihmissuhteissaan Neitsyt on valikoiva. Valintakriteerit kumppania kohtaan voivat olla ylimitoitetut, jonka takia Neitsyen sinkkukaudet voivat venyä hyvin pitkiksi."

"Kaiken vaativuuden keskellä Neitsytnainen on kuitenkin hauras ja suojelee itseään."
Suojelen itteeni välillä tarpeettoman tarkasti, mutta en mä silti mikään posliininukke ole. Joo, kyllä mä oon herkkänahkanen ja loukkaannun helposti, mutta ei mua tartte suojella ja kohdella kun pikkulasta.. Mut silti mä en tykkää siitä, että mulle ei kerrota mua koskevia asioita, tai sanotaan että sä ymmärrät kun sä oot vähän vanhempi. Silti ne asiat voidaan kertoo kaikille naapurin Penille ja Jormille.. Tämän selvä.
"Neitsyt voi hermostua nopeasti, jos asiat eivät suju hänen toivomallaan tavalla."
Joo.. näinhän se välillä menee. Varsinkin sellasessa tilanteessa, kun mä oon sanonu "Tehään tälläin" mut kuitenkin tehään erilailla ja se ei toimi. Ei se mun ideakaan välttämättä olis loistava ollu, mutta siinä vaiheessa se ei enää kiinnosta. :D

Joo, eiköhän nää kaikkein tärkeimmät ihmiset sen oo jo huomannu. :D Mä en todellakaan oo maailman helpoin ihminen, mutta yleensä lohduttaudun sillä, että kämppis on ihan yhtä vaikee, eikä helppo saakaan olla. Suurimman osan ajasta mä oon tietoisesti äärettömän hankala ja rasittava.. en tiiä miks, mutta yleensä se on ihan hauskaa. :D

Mä oon liikkunut tän porukan kanssa, johon mä mun kämppiksen kautta tutustuin, noin 9kk, ja ne on opettanu mulle ainakin yhen asian: Mä voin olla oma itteni. Yläasteella mä näytin mun fiilikset parille ihmisille, huolehdin aina kaikista (myös mun vanhemmista) ja muutenkin olin ihan kun joku sekopäinen kanaemo. Mut nyt, kun oon vanhempi ja edes vähän viisaampi, niin mä en enää pelkää näyttää mun tunteita. Jos mua helvetti vieköön itkettää niin siten mä itken. Uskokaa tai älkää, mä itken nykyään aika usein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti