Hehkeys huipussaan

Perjantaina kävin lääkärissä, ja kyllä, mulla oli korvatulehdus - TAAS. Kuumettakin oli jonkun verran, mutta korvat oli ne, jotka oli kipeet. Angiina ja keuhkoputkentulehdus testattiin, ja ne oli molemmat negatiivisia. Antibiootit naamaan ja lepäileen.

Tää kuva on viime perjantailta, ja nyt on kyllä sanottava, että kipeenä oleminen
on suoraan sanottuna ihan perseestä..

Noh, sunnuntai-iltana mulla oli ihan hyvä olo, ja aattelin että tällä selvittiin. Korviin sattu sillon tällön vähän, mutta antibioottien vaikutusaika on kymmenen päivää. Aattelin että kyllä se nyt oli sitten tässä. Maanantai-aamuna mittasin kuumeen ennen töihin lähtöä, ja siellä se huiteli 36 paikkeilla [tai vähän alle, niin kun mulla yleensä].

Päivän olin töissä, ja kotiin pääsin joskus viiden aikaan. Hetken hengailin siinä, söin ja tällästä, kunnes olo tuntu vähän hataralta. Ajattelin, että se johtuu siitä, kun en ollu kunnolla syöny mitään. Menin sängylle makoileen Viivin kanssa ja kattomaan telkkaria. Lihaksiin sattu vähän, eikä millään olis jaksanu liikkua senttiäkään.

Poikaystävä tuli joskus ennenkö Gossip Girl oli ehtiny loppua, ja sano, että mä näytän ihan kipeeltä. Mittasin siinä sitten kuumetta, ja eiköhän se pyöri siellä 38.. Suoraan sanottuna tää kipeenä oleminen ei oo mitenkään erityistä herkkua. Pienenä muistan kuinka oli siistii jäädä kotiin kattoon telkkaria, mutta tästä on kyllä lysti kaukana. Lääkärit tökkii sua neulalla ja imee verta, tunkee jotain tikkua sun kurkkuun, sä yskit, et saa unta, koko ajan on heikko olo ja muutenkaan.. ei vaan jaksa. Missäs tässä oli se lysti?

Elikkäää!! Tänään uudelleen lääkäriin. Kohta pitäis alkaa pukeen ja sellasta, mutta veto on vähän niinkun poissa.. :(

Jumbo

Kävin eilen päivällä Jumbossa pyörähtämässä, enkä uskonu löytäväni yhtään mitään. Rahaa kuitenkin meni enemmän kun olis pitänyt, mutta.. No can do. 

Ihastuin tähän tosi paljon. Yleensä mietin pitkään vaatteiden kanssa että otanko vai en, mutta nyt mä en juuri pohtinu. Päätin, että haluun tälläsen löysän ja ihanan kevyen paidan, jos vaikka on vähän viileempi päivä. :)

Ihastuin tähänkin, vaikkei tää yhtä kiva ollut kun toi vaalee. :) Tykkäsin kuitenkin tosi paljon, ja onhan se kiva että sillon tällön hankkii itselleen uusia vaatteita. :)

Tässä mustassa jakku-mallisessa neuleessa taas nähtiin, kuinka mä vaan en osaa tehä ratkasuja. Pyörin siellä kaupassa vaikka kuinka kauan, sovitin tätä monta kertaa ja mitäs sitten? Kävelin ulos - ilman tota neuletta. Lähen kotiin, bussi tulee just sopivasti, jään oikeella pysäkillä pois ja mitä mä teen? Käyn kotona jättämässä vanhat ostokset ja lähen hakeen sen... Näin meillä vedetään.. -.- 

Oon niin ilonen, että palasin kuitenkin hakeen sen neuleen. Jäi niin paljon harmittaan kun en ottanu sitä ekalla kerralla, mutta.. näitä sattuu.. :D

Chicos

Käytiin tossa viime viikon lopulla tyttöjen kanssa syömässä ja drinkeillä. :) Viola lähtee hetken päästä pois koto Suomesta, ja sen kunniaks toi koko reissu järjestettiin: jos vaikka kerettäis näkemään ennen sen lähtöä porukalla. :) 


Suunnattiin Chicosiin - vaikka mulla ei rahaa ollutkaan. Kuun lopussa tili näytti melkein nollaa (noh, tilanne nyt oo siitä juurikaan parantunut), mutta silti oli ihan kiva pitkästä aikaa viettää aikaa tolla porukalla. Ehkä musta on tullut enemmän sellanen jätkien seurassa viihtyjä, mutta kyllä tollanenkin vielä menee. :D


Syötiin Marikan kanssa puoliksi joku kana-hösseli, ja mun on pakko myöntää: kun Marika luki mulle sitä ruoka listaa, mä luulin tän kyseisen annoksen olevan salaattia. Noh, eipäs ollutkaan. Ranskalaisia ja kanaa, jollain ihme lukio-salaatilla. Kanat oli kyllä hyviä - salaatti jäi syömättä. :D Se oli harvinaisen epämääräisen näköstä. 


Mutta.. koska kuvat kertoo enemmän kun tuhat sanaa, niin.. ;)

Tässä... Kuva yksi: Mun täysi lasi Leguana-lonkeroo. Kuva kaksi: Leguana-lasi tyhjentyny (toi oli mun toinen lasi). Kuva kolme: Tyhjä Leguana kannu.. :( Neljä: Olin hyvin erittäin todella sekaisin kahdesta lonkerolasillisesta, joten siirryin lime-veteen. En oikeesti ollu sekasin, juomat vaan loppu kesken. :D

Petra ja Sofia - Petran ruoka, koristeen kera. 

Simppu ja Marika - Viola

Sanni

Sofia ja Sini

Ihan hauskaa oli, mutta täytyy kyllä myöntää, että pikku hiljaa alko väsyttään - aina vaan enemmän. Olin ollu aamuvuorossa töissä, ja edellisenä yönä nukkunut harvinaisen huonosti - ei siis mikään ihme. :) Noiden ihmisten kanssa ei oo pitkään aikaan tullu vietettyä aikaa, mikä voi hyvin johtua siitä yleisestä ongelmasta: aikatauluja on äärettömän vaikee sovittaa yhteen. Kaikilla on töitä, ja eri vuoroja - siks on niin vaikee sopia millon nähdään. Osalle käy, osalle ei. 

Asiakaspalvelun ihmelapsi

Aattelin alottaa tän heti nyt, ja kertoo ittestäni ja työstäni. Mun työ on asiakaspalvelutyötä, ja totta kai asiakaspalvelijan pitää olla ilonen, mukava ja hymyillä (vaikka vituttais kuinka). Ja ykkössääntöhän kaikessa tälläsessä on: "Asiakas on aina oikeessa!" Jep.. sillonkin kun se on totaalisen väärässä.

Musta on kiva olla tekemisissä ihmisten kanssa, ja siinä mielessä tykkään mun työstä. Välillä vaan menee hermot niihin asiakkaisiin. Mulla on tapana tervehtiä ja moikata kun mä lähen kassalta. Siks en aina jaksa ymmärtää, miten joillekin ihmisille se voi olla niin saakelin vaikeeta. Ne vaan mulkoilee sua, tai kattoo kokonaan toiseen suuntaan. Se on ihan sika raivostuttavaa.

Toinen hyvä vitsi, minkä asiakkaat usein heittää, jos tuotteessa ei oo koodia on: "Tää on varmaan ilmanen." Heh heh, vähänks sä oot hauska.. Tekis mieli vastata: "Ehdottomasti. Tää 599€ ruohonleikkuri on tiettysti ilmanen. Niinhän se bisnes toimii." Vitutuskäyrää nostattavia on myös ne, jotka on: "Onks nää muovipussit ilmasia?" "Ei." "Ai.. no en mä sitten sellasta ota." SIIS OIKEESTI.. 15 senttiä ei oo niin saatanan iso summa ja muutenkin: EI NE CITTARIN PUSSITKAAN ILMASIA OO, ELLET OO HUOMANNU!! Ihmiset ostaa 400€ jotain romua ja sitten se muovipussi on muka liian kallis.. :D Helvetin idiootit.

Joillain asiakkailla on myös sellanen huvittava (hyvin harvoin huvittava) ja tosi raivostuttava tapa raivota siinä kassalla. Ne on ollu jollain osastolla, saanu huonoo palveluu tai ei oo saanu sitä ollenkaan, ja ne on muutenin tyytymättömiä ja vittuuntuneita. Sitten ne raivoo ja valittaa sulle monta minuuttia siinä ilman, että pystyt ite sanoon väliin yhtään mitään. Lopulta ne hymyilee, sanoo: "Mut eihän tää tietenkään sun vika oo", ja lähtee.. ÖÖ?? MITÄ HELVETTIÄ SÄ SITTEN HUUSIT MULLE 5 MINUUTTIA TÄSSÄ?!?

Aina ei voi ymmärtää. Asiakkaat ei myöskään ymmärrä, että totta kai meijän täytyy varmistaa myyjältä, jos asiakas sanoo jonkun tuotteen olleen esim. -50%, mutta siinä niiden tuotteessa ei tällästä lappua ole. Tai jos jostain puuttoo koodit, niin pelkkä hinnan tietäminen ei riitä. Ei sitä hintaa voi vaan näppäillä siihen.. mutta sen ymmärtäminen on joillekin äärimmäisen vaikeeta.

Sitten on vielä ne helvetin maailmanomistajat, jotka pitäis tuntee ja jonka kengät pitäis tyyliin kiillottaa. Ne ei aina tunnu tajuavan, että niihin pätee ihan samat säännöt kun kaikkiin muihinkin meijän asiakkaisiin. Vaikka sä olisit kuinka kanta-asiakas ja vaikka sä kävisit meillä kuinka usein, niin silti.. sua kohdellaan samallalailla kun kaikkia muita. Jos sulla ei oo sun yritysmyyntikorttia, tai henkilöllisyystodistusta tai myyjän kirjottamaa asiakasnumeroa, niin sitä ei lyödä sinne koneelle. Jos sä aiot sillä kortillas maksaa, niin slla on idiootti myös oltava se mukana!! Kuinka vaikeeta sen ymmärtäminen voi olla? Nähtävästi hyvin erittäin todella vaikeeta.

Hyvää sunnuntaita!! :)

Perjantai-ilta Ninnin mieleen

Nautitaan Pönin kanssa lämpösestä kesäillasta meijän parvekkeella, uuden parvekekaluston ääressä. Tai, kissahan makoilee tuol lattialla ja pälyilee suurta maailmaa. :) Käytiin tänää hakee S:n kanssa tää lasinen pöytä ja siihen kuuluvat tuolit sen työkaverilta Keravalta. Pitkästä aikaa tulee juotuu teetä, enkä edes muistanu miten hyvältä Nippon Green voikaan maistuu.

Lähiaikoina mä oon yrittäny enemmän ja vähemmän epätoivosesti päättää mitä mä haluun mun elämältä. Nyt kun mä istun meijän parvekkeella lökäreissä, J:n talvitakissa, teemuki kädessä ja rööki toisessa, mä tajuun että mä oon täydellisen onnellinen justiinsa tällä hetkellä. Mä voin miettii tulevaisuutta ja sitä mitä mä haluun myöhemminkin. Teen sen mitä-Ninni-sä-oikeesti-haluut-elämältä- päätöksen myöhemmin, nyt mä nautin mun elämästä just tälläsenä. :D

Oon miettiny sitä, miten paljon mä (ja mun elämä) on muuttunu viimesen parin vuoden aikana. Mun isoveli Aki on joskus viime kesän lopussa sanonu:
"Muista sisko, pidä oma pää, äläkä ikinä yritä olla muutaku oma ittes. Äläkä oo teini. Fiksut ja aidot pärjää aina."
"Luotto pitää olla, mut oo varovainen keneen luotat ja mitä kerrot. Jotkut asiat on parempi jättää omaan tietoon."
"Tee asiat ittes, älä muiden takia."
"Ei se ruoho oo vihreempää aidan toisella puolella. Se on vaan harhaa."
"Paljon on kavereita. Mut ystävistä pidetään kii ja ne arvostaa sua olit millanen tahansa."

Noiden ohjeiden mukaan mä oon yrittäny tätä "aikuisuutta" elää. Oon huomannu sen, että mitä pidemmän aikaa mä oon ollu täysikänen, sitä helpompi mun on ollu elää noiden ohjeiden mukaan. Asenne on muuttunu: en enää jaksa yrittää olla kaikkien kaveri ja tehä asioita niin kun muut haluaa. Jos joku ei halua/jaksa olla mun seurassa/mun kaveri, niin sitten ei. Mä oon hyväksyny sen, että kaikkien kaveri ei voi, eikä tarvii olla.

Mä oon elämäni aikana ollu täys idiootti ja kusipää mun ystäviä ja rakkaita kohtaan, ja välillä ihmettelen, miten ne jaksaa viel kattella mua. Ne ihmiset, joita sä rakastat, arvostat ja kunnioitat eniten koko maailmassa, joutuu kestään kaiken paskan. En koskaan haluis tahallani loukata mulle oikeesti tärkeitä ihmisiä mutta.. mä teen ja sanon tosi usein asioita, joita en ajattele loppuun enkä tarkota. Miten se menikään.. luottamusta ei anneta, se ansaitaan.

Hitto vie.. välillä mä kaipaan niitä vanhoja aikoja, kun me vietettiin hauskoja iltoja Rämän kanssa Koiviksessa. Niissä oli fiilis, jota mä en oo vielä löytäny uudestaan. Ehkä se oli se alku jännitys, kun kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä. Nyt kun on 'tottunu' oleen "aikuinen", niin tollaset illat ei oo samal taval jänniä. Hauskaahan meillä on edelleen - ei siinä mitään.

Oon onnellisempi nyt, kun ehkä koskaan. Mulla on nyt sellasia asioita, mitä pidän osana hyvää elämää, kuten koti ja työ. Poikaystävä ja kaikkein parhaat ihmiset on siihen ihan älyttömän hyvä bonus. :) [kaverit ja poikaystävä ei oo yhtään sen huonompia asioita kun koti ja työ] Tykkään kuitenkin pohtia mun aikasempaa elämää ja sitä mikä siinä oli erilaista tähän päivään verrattuna. Joku päivä saattaa olla mun hyvä päivä, mutta illalla kuuntelen angsti-musaa ja tajuun, että mulla on ikävä jotain ihmistä, päivää tai asiaa, joka on/on ollu tosi iso ja tärkee osa mun elämää. :)

Näin meillä päin juhlitaan päättäreitä - ilmeellä :D

R.I.P MC - Life Must Go On

Niitty on ollu mun koti melkein puolet mun tähänastisesta elämästä. Rakastan jo nyt tätä meijän uutta asuntoa, ja täällä on kiva kokkailla ruokaa koko porukalle ja muutenkin viettää aikaa. Plussaa on tietty myös sijainti [koska kaikki on lähellä], ja naapureihin kuuluu osa omaa porukkaa. :) Silti, Niityssä on paljon muistoja, niin hyviä, kun huonoja. Siellä on koettu teini-iän pahimmat kriisit (vaikka ei niitä montaa ollukkaan), siellä on itketty, naurettu ja vietetty aikaa mulle kaikkein tärkeimpien ihmisten kanssa - kaikkina näinä vuosina.

MC

MC Keittiö - tavarat on jo poissa

Olohuoneen kaaos :D ♥

Viimesten viikkojen aikana ollaan heitetty paljon läppää ja naureskeltu sitä, kuka meijän porukasta muuttaa tähän seuraavaks. Viime jouluna, kun mun poikaystävä muutti tohon viereiseen taloon, mä en osannu edes kuvitella että vähän yli puol vuotta myöhemmin mekin asutaan siellä. :D Ei todellakaan käyny edes mielessä. Näin tässä kuitenkin kävi, ja seuraavia kavereita odotellessa. ;)

Ollaan asuttu tässä just viikko, ja paljon ollaan purettu tavaroita. Vaatteet mulla on edelleen kaaoksena sängyllä, ja osa on vielä jätesäkeissä. Pyykkikone on laitettu kiinni, ja vihdoin on saatu pestyä pyykkiä. Peilit ei oo seinässä, ja telkkaria asennetaan parhaillaan jonkun muun toimesta kun meijän. :D Pikku hiljaa kaikki alkaa oleen valmista, vaikka hyvällä mallilla jo ollaan. Mä en ainakaan haluu tästä sellasta, että asutaan vielä puolen vuoden jälkeen asunnossa, joka näyttää siltä kun oltais muutettu viikko sitten.

En tiedä, mikä tästä asunnosta tekee jollain tavalla paljon kodikkaamman, kun se meijän vanha asunto. Huonekalut on samoja, tavarat on samoja, ja kaikki pienet sisustukselliset yksityiskohdat on samoja. Asunto näyttää ihan erilaiselta, kun mukaan on otettu vaan ne kaikista tärkeimmät huonekalut ja tavarat. Samalla tuntuu, että täällä uudessa asunnossa on kaappi/säilytystilaa tosi paljon enemmän.

Kokki kolmoset ;) ♥

Naapureille voi oikeesti moikata ilman, että  ne kattoo sua kun jakomielitautista. Jo sillon ennenkö me asuttiin täällä, ja sanotaan että mä olin mun poikaystävällä, ja käytiin sen veljillä (meijän nykysillä alakertalaisilla) kahvilla, niin nää ihmiset moikkas. EN EDES TIENNY MUUTTAVANI TÄNNE SILLON!! :D Mut se anto kyllä tosi hyvän kuvan tästä alueesta ja näistä taloista, koska ei se 'moi':n sanominen niin helkkarin vaikeeta voi olla.

Draaman ammattilaiset.. (that's us!!). Ainoo asia, mitä mä en tänne uuteen asuntoon haluu, on hirvee draama. Jos me vaikka pystyttäis elään täällä ilman sitä saatananmoista draamaa joka asiasta joka viikko. Aina tuli draamaa jostain: joku oli sanonu jotain, joku oli ymmärtäny jotain väärin, joku ei vaan tajunnu ja loppuja ei vaan kiinnostanu.. Sitten sitä paskaa vatvotaan seuraavaan draamaan asti, eli parhaimmillaan 5 päivää.. :D

Välillä kun meille tulee jotain draamaa, mä oon seuraavan tunnin ihan sekasin, kun yritän ymmärtää sen jutun, minkä joku on just kertonu. :D Välillä koko jutussa ei oo päätä eikä häntää, eikä todellakaan mitään aihetta vuosisadan draamaan, mutta.. milläs nyt sanot jollekin: "Älä iso mies itke. Elämä on julmaa, eikä todellakaan reiluu. Reilu peli on perseestä. Elä sen tiedon kanssa."

S sano yks päivä fiksusti (puhu meijän suhteesta): "Ehkä me ei kinattais jos me ei oltais koko ajan yhessä." *hiljaisuus* "Mut ei sekään olis kivaa." Niinhän se menee. Varsinkin nyt kun me kaikki asutaan näin lähekkäin, niin noita kaikkia tulee väkisinkin nähtyä paljon enemmän, mikä johtaa jossain vaiheessa pieneen kinaamiseen. :D Mut onneks me ollaan hyviä siinä. Kyllä, me kinataan S:n kanssa paljon kaikesta, mutta suurimmaks osaks se on vaan sellasta heittämistä, eikä kumpikaan oo edes tosissaan.

UUS KOTI!!! ♥♥

Everything will be just fine

Nautin tänää mun vapaapäivästä heittämällä poikaystävän töihin kaheksalta. :) Kun olin päässy sitten kotiin, olo oli vähän heikko (en tiedä miks). Hetken siinä sitten pyörin, ja kyllä olo alko olla vähän parempi, kun joi jotain. 

(weheartit.com)

Hetken siinä sitten pyörin ja katoin sängylle kasattuja vaatteita, ja päätin alottaa jostain muusta. Sain ne laitettua "paikoilleen" ja sitten aloin miettiä, mitäköhän sitä tekisin tänää. Päätin lähtee ostaan meille pari uunivuokaa, itelleni pari kynsilakkaa ja vielä kaiken lisäks tehä jotain ruokaa. :) Yks syy miks tykkään tästä meijän kommuunista on se, että mun mielestä on kiva kun porukka käy meillä syömässä, ja sitten jää siihen hengailemaan. Ruoan tekeminen on kivaa.. :) 


Poikaystävän pikkuveli oli ensin viettämässä mun kanssa aikaa, ja sai sekin jotain syötävää. Kämppiksen kaks veljeä ja isosisko ilmesty neljän aikoihin meille, ja vähän sen jälkeen kämppiskin tuli töistä. :) Hetken aikaa siinä juteltiin jotain, tilattiin netti ja sitten syötiin makaroonilaatikkoa. :D Poikaystävä tuli joskus ehkä vähän ennen viittä kans syömään.

(weheartit.com)

S oli ottanu töistä pakun lainaan, ja saatiin tyhjennettyä meijän vanha kämppä. Vietiin ne Kivikon kaatopaikalle, ja oli tavallaan ihan terapeuttista heitellä niitä tavaroita roskalavoille, mutta samalla tuli vähän haikee fiilis. :) Kyllä mä oon ilonen ja onnellinen uudesta asunnosta, mutta vanhassakin on paljon hyviä muistoja, ja mä oon kuitenkin asunu siellä melkein puolet mun elämästä. Tiedän kuitenkin, että tullaan viihtyyn tossa uudessa asunnossa paremmin kun hyvin. :)

Kävin myös eilen ennen iltavuoroa ripsihuollossa, ja täytyy sanoo, että tuntuu hyvältä kun on silmät taas päässä. :D Oli vähän orpo olo, kun ei ollu ripsiä, vaikka toisaalta taas sitten ton kuukauden aikana kyllä totuin taas omiin ripsiin. Ja tykkäsin varsinkin viime viikonlopusta, kun taas innostuin tekeen rajauksia, ja se muutti kyllä ilmettä hyvin. :) Näiden ripsien kanssa ei kauheesti rajauksia tuu tehtyä, mutta katotaan sitten kun nää taas rupee irtoilemaan, että mitä tehään. :D ♥

Perjantai

Mihin helvettiin tää pari kolme viikkoo on kadonnu??!? Meijän muutto on HUOMENNA, ja musta tuntuu, ettei asuntotarjouksen saamisesta oo paljon paskaakaan aikaa.. Silti tää kämppä on ihan hirvee kaaos, kun tavarat on melkein kaikki pakattu, pusseja ja bokseja on ympäriinsä, matot puuttuu ja muutenkin jotenkin oudon näköstä.. :D 


En ymmärrä.. -.- 


Onneks meitä on huomenna muuttamassa sellanen kivan iso porukka, niin ei mee montaakaan tuntia. :) Jää aikaa tehä vähän muutakin, kuten esim. vähän purkaa tavaroita ja mahollisesti vähän siivota vanhaa asuntoa. :) Sitten on vielä aika paljon tavaroita, jotka pitäis viedä kaatopaikalle, koska ne ei A) todellakaan oo tervetulleita meijän uuteen kotiin ja B) ne ei edes mahtuis sinne.. :D Sori nyt vaan tavarat, mutta 75neliöö ja 51,5 neliöö ei ole sama asia; kaikki ei mahu mukaan. :D


Tää on viimenen kokonainen päivä täällä. Jotenkin hassu fiilis, vaikka en sitä kunnolla vielä tajuukaan.. Mä oon kuitenkin asunu tässä kämpässä tosi pitkään, ja täältä on paljon niin hyviä kun huonojakin muistoja, mutta elämässä pitää mennä eteenpäin. :) Mun mielestä on kiva muuttaa - ei siinä mitään - mut silti ehkä jollain tavalla tulee ikävä niitä kaikkia muistoja täältä. :)


Eiköhän me vielä saada uusia hyviä muistoja tonne uuteen asuntoon, kai sitä pitää vaan asennoituu oikein. :) Paljon asioita on muuttunu nyt, kun suurin osa meijän porukasta on muuttanu viimesen 8 kuukauden aikana, ja samalla kaikki on muuttunu. Meijän porukka ei oo enää samanlainen, ja meillä ei oo enää samallailla hauskaa yhessä kun viime syksynä.. Toivottavasti tää meijän muutto sais edes jotain positiivista aikaan. :)

Fuck my life

Fuck my life, nimenomaan..

.. ykkös juttu ehkä nyt on se, että mua ei vittuakaan kiinnostais mennä töihin tänään, ei huomenna, eikä muutenkaan tällä viikolla. Ei vaan kiinnosta yhtään. Ainoo hyvä asia siellä tällä hetkellä on duunikaverit, vaikka sekään nyt ei mikään niin hyvä juttu oo; en mä kuitenkaan kerkee kauheesti niiden kanssa höpistä. 

Joo, silti sinne on pakko mennä, koska ens kuusta tulee rahallisesti ehkä vähän tiukka. Kaks vuokraa maksettavana, ja sitten pitäis vielä pystyä eläänkin. Tää toivottavasti menee pian ohi..

.. seuraava juttu on se, että mun alaselkä on jostain syystä ihan saatanallisen kipeä. En oo - tietääkseni - tehny mitään sellasta, mistä se vois tulla kipeeks, mutta KYLLÄ, se on kipee siitä huolimatta. Ja ihan helvetin kipee onkin. Ei sitä sillain kävellessä huomaa, mutta helvetti kun yrität istua alas, tai löytää jonkun hyvän asennon, niin vitut!! Not gonna happen. Ihan kun juhannuksena ei olis tullu tarpeeks haavoja ja mustelmia, niin sit vielä tämä..

.. kolmas juttu (tykkään valittaa, huomaattekste?) on sellainen mukava juttu, että mulla on koko juhannuksen ollu tosi huono olo. Enkä ymmärrä mistä sekään johtuu. Oon syöny joka päivä grilliruokaa, eikä se nyt oo pilallakaan voinu olla koska A) ne oli just ostettuja, B) mun poikaystävä ja sen veli osaa grillata, ja C) kellään muulla ei oo mitään ongelmaa. Sitten siihen päälle vielä saatanan kipee alaselkä ja töihin meno, niin siinä on meiksin täydellinen päivä..

.. MISSÄ HELVETISSÄ SE KESÄ ON?!? o.O Tää on niin tää perus Suomen kesä: kylmä, lyhyt ja harmaa. Noh, tavallaan mua se ei tänää eikä huomenna häiritse, koska oon kumminkin töissä, mutta poikaystävä ei kauheen mielissään oo; sillä on tää viikko lomaa.. :D Muhahahaaa... Mut siis oikeesti, mikähän helvetti tää sää kuvittelee olevansa? Tänä kesänä (jos tätä nyt voi kesäks kutsua) on ollu ehkä 4 oikeesti sellasta lämmintä päivää, ja me ollaan melkein heinäkuussa.. Ei todellakaan hyvin mee.

.. mulla on ikävä mun ripsiä.. Kävin sillon ennen ylppärijuhlia huollattamassa ne, niin meni ehkä 4-5 päivää, niin melkeinpä kaikki oli irronnu. Molemmissa silmissä tais olla just ja just 6 jäljellä. Kyllähän mä olisin ymmärtäny, jos muutama olis lähteny, ja parin viikon päästä olis näyttäny vähän rotalta, mutta että ne lähtee vajaassa viikossa kaikki. Sillon päätin, että en kyllä raahaa persettäni Itikseen enää koskaan, jos ne kerran noin heikosti pysyy. Mulla on jo mielessä uus ripsihuoltopaikka; täytyykin itseasiassa perua mun huominen aika siellä, koska en todellakaan herää niin aikasin. Hell NO!!

Joo.. eiköhän tää ollu tässä. Mä lähen nyt valmistautumaan töihin!!

MUUTTO VOL 1

Meijän virallinen muuttopäivä on 7.7 (tasan 13pv!! o.O) vaikka asunto tavallaan vapautuukin jo 1.7. Sovittiin nimittäin edellisen asukkaan kanssa, että se voi olla pari päivää pidempään, ettei kaikkia tavaroita tartte saada yhen päivän aikana ulos. Muutenkin toi heinäkuun eka viikonloppu käy meille molemmille täydellisesti, koska se on mun ja Hennin todennäkösesti ainoo vapaa viikonloppu, samaan aikaan. :D Kerrankin työvuorot sattu sillain, että toinen ei oo vapaalla ja toinen töissä. :D

Mun on edelleen kauheen vaikee tajuta, että me ollaan oikeesti muuttamassa. Oon asunu viimeset 8 vuotta tossa meijän nykysessä asunnossa, ja se on varmaan osa syy siihen, miks en vielä pysty ymmärtämään, että me muutetaan ns. ensimmäiseen ihan omaan kotiin. Siitä tulee enemmän meijän näkönen, kun saadaan sisustaa ihan alusta alkaen. :) En malta kyl odottaa, että päästään jossain vaiheessaa ostaan sinne kaikkee tarvittavaa. :)

Jotenkin en edes muistanu miten iso homma toi muuttaminen on; tuntuu, että se tavaroiden kantaminen paikasta A paikkaan B on se helpoin ja pienin juttu. Täytyy soitella sähköyhtiöt, vakuutusyhtiöt, Elisat ja kaikki läpi, että saadaan siirrettyä kaikki uuteen asuntoon. Cosmopolitanin tilaus täytyy siirtää kans, kuhan se ensimmäinen lehti nyt vaan ilmestyy. Sitten pitää vielä pakata ja tehä inventaario siitä, mitä otetaan ja mitkä heitetään helvettiin. Molemmat asunnot pitää siivota (koska mä en mee siihen saunaan ennenkö se on ainakin kahteen kertaan pesty), ilmottaa osotteenmuutos työpaikalle, ja tehä osotteenmuutosilmotus. Heinäkuussa noilla ei nyt niin väliä vielä ole, vaikka tuliskin vanhalle asunnolle, mutta olis ihan kiva, jos ne elokuussa tulis kaikki kerralla oikeeseen osotteeseen.

Lopulta kaikki on kumminkin sen arvosta. Nyt ehkä tuntuu, että työtä on tosi tosi tosi paljon, järjesteltävää sitäkin enemmän ja näin edelleen, MUTTA.. siiten kun kaikki tavarat on saatu uuteen kämppään, vanha asunto siivottu ja tavarat suurinpiirtein purettu, niin sitten se on sen arvosta. Hyvä puoli on myös se, että meitä tulee aika moni ihminen auttaan tossa muutossa. Ei todellakaan olla yksin. Siitä tulee ihan meijän oma asunto, ja todennäkösesti asutaan siinä aika pitkään.

Ja näin kun juhannus on ohi, niin voi sanoa, että ehkä toi asunto tulee muutenkin ihan tarpeeseen. :D Eipähän ainakaan tartte lähtee ketään heittään keskellä yötä jonnekin. Kyllä luulis että kolmessa asunnossa on sen verran tilaa, että kaikki halukkaat pystyy jäämään yöks. :)

Yksin asuminen

Viime marraskuussa alko mun yksin elo, kun isä otti ja muutti Etelä-Espanjaan. :) Enpä huomannut oikeestaan mitään eroa entiseen; ihan samallailla mä hoidin asiat kun ennenkin (paitsi nytten tulivat myös laskut). Tavallaan oli helpottavaa päästä omilleen ja olla "aikuinen"; asua yksin, hoitaa omat asias ihan itse ja tulla ja mennä oman mielen mukaan. Ei sillä, että mulla koskaan mitkään tiukat rajat olis edes ollu.


Joulukuun alussa mun paras kaveri Henni muutti mun kanssa meijän 75neliön linnaan. Asunto oli jo siinä vaiheessa turhan iso, ja me molemmat tiedettiin se. Aateltiin vaan sitä, että me keretään kyllä muuttamaan pienempään myöhemminkin. Jonkun kanssa asumisessa on aina se hyvä puoli, että menee kustannukset puoliksi. 


Nytten.. ollaan asuttu tossa asunnossa seittemän kuukautta, ja meillä on jo uus asunto odottamassa. :) Tiistai-iltana (viime vk) laitettiin SATOlle asuntohakemus, ja keskiviikkona päivällä tuli viesti: "Sähköpostissa on asuntotarjous." Uskomaton flaksi: ei menny edes 15h hakemuksen laittamisesta, kun vastaus tuli. :D Olin niin innoissani, että en tienny miten päin olis pitänyt olla.


Pääsin sitten poikaystävälle ja koneen ääreen. Ensimmäisenä menin lukeen sen sähköpostin. Into piukeena luin asunnon tietoja kattomatta yhtä helvetin olennaista asiaa; osotetta. Olin niin innoissani, että tää on meijän unelma-asunto ja olin kopioimassa Hennille kaikkia tietoja, kun satuin vilkaseen sitä osotetta. Mun ilme oli siinä vaiheessa:" WTF?! ETTE VITTU OO TOSISSANNE!!! SAATANA!!" 


Tää kuulostaa kauheesti siltä, että poikaystävän naapuriin ja kahen kaverin yläkertaan muuttaminen olis ihan järkyttävän hirveen kauheeta. Ei. Pointti on lähinnä siinä, että mä en halua meijän asunnosta tulevan mikään hotelli, että jos joku ei pääsekään alakertaan yöks, niin sitten ne änkee meille. Ja jos joku nyt on ihan tukka täynnä, niin ei sitä voi oikein uloskaan heittää.. -.-


Mä oon tyytyväinen, että me otettiin se asunto. Päätös oli nopee, mut mä en ainakaan oo katunu sitä; toi asunto on just sellanen, kun me haluttiinkin (sopivan kokonen, saunallinen, iso parveke ja hyvä paikka). Onhan se oikeesti ihan kiva että poikaystävä asuu viereisessä talossa ja pari kaveria alakerrassa. 


Noh, itseni tuntien voi hyvinkin käydä niin, että jätkät kuuntelee alakerrassa musiikkia, ja mä vaan ihan vittuillakseni pompin tasajalkaa olkkarissa. Ei se väärin oo. Seuraavana päivänä me kuunnellaan musaa, ja ne heittelee koripalloo kattoon.. Meijän naapuruus-suhteesta tulee varmasti hyvä. ;D ♥


Vanhan asunnon sopimus loppuu vasta heinäkuun lopussa, ja muutto uuteen asuntoon tapahtuu heinäkuun alussa. Saa nähdä miten käy, kun on kaksi vuokraa maksettavana. Toisaalta, mä tiedän kyllä että me selvitään. Kuhan vaan nyt ei ainakaan olis tulossa kipeeksi, mulla nimittäin on vähän sellainen fiilis. 


Mutta nyt mä lähen laittamaan itteni valmiiks duunipäivää varten. :) 

Horoskooppi

Mä en usko horoskooppeihin joka päiväisessä elämässä, mutta Neitsyen luonneanalyysi kuvaa mua hyvin. :) 

"Et kuitenkaan ole tarkka vain toisten vikoihin nähden, vaan tutkit mikroskoopilla myös omiasi. Olet liiankin tietoinen heikkouksistasi, mutta vain sinä saat niistä puhua, ei kukaan muu."


Joo, toi Neitsyen kriittisyys tuli selväksi monessakin kohtaan. :D Mä myönnän; mä oon tosi itsekriittinen, enkä oo koskaan osannu ottaa kohteliaisuuksia vastaan. :D Asiaa ei varmaan helpota sekään, että pohdin ja analysoin kaikkea. 


"Et rakastu helposti. Ruusunpunaiset silmälasit eivät ole sinua varten. Rakastunut Neitsyt on kuitenkin kumppanilleen uskollinen."


Juu ei.. Mä oon sen verran realisti, että ensin asiat käsitellään kymmeneen kertaan etu- ja takaperin, ennenkö mihinkään ryhdytään. Vaikka toisaalta; jos ei koskaan anna mitään, ei koskaan saa mitään. :) 


"Neitsyt  kiertää reviirinsä piikkilanka-aidalla. Hän ei pidä siitä, että hänen omaisuuttaan näplätään."


Totta, musta on tosi ahdistavaa, jos joku kaivaa mun kaappeja, laatikoita tai laukkua ilman lupaa. En tarkota sellasta, jos mun kämppis hakee mun lipastosta jonkun vaatteen tai mä sanon mun poikaystävälle, että hae se paperi sieltä ylimmästä laatikosta. Vaan tarkotan sellasta, että jos en oo kotona, meillä on ollu ihmisiä ja sit mä kuulen että joku on kaivanut mun tavaroita. 


"Neitsytnaisen lähelle on vaikea päästä. Hetken voi luulla olevansa osa hänen elämäänsä, ja sitten huomaakin olevansa vasta puolessa välissä. Ihmissuhteissaan Neitsyt on valikoiva. Valintakriteerit kumppania kohtaan voivat olla ylimitoitetut, jonka takia Neitsyen sinkkukaudet voivat venyä hyvin pitkiksi."


Totta tääkin. Muhahaa, musta sellaset ihmiset on huvittavia, jotka luulee että kun niiden kanssa on puhunu sillon tällön Facebookissa jotain turhaa, et me ollaan tosi hyviä ystäviä. Sori vaan toveri, mutta sulla on vielä saatanallinen matka mun ystäväks. Ei mun lähelle ihan niin helposti pääse, enkä mä todellakaan jaa mun henkilökohtasia asioita ihan kaikille vastaantuleville. :)


"Kaiken vaativuuden keskellä Neitsytnainen on kuitenkin hauras ja suojelee itseään."


Suojelen itteeni välillä tarpeettoman tarkasti, mutta en mä silti mikään posliininukke ole. Joo, kyllä mä oon herkkänahkanen ja loukkaannun helposti, mutta ei mua tartte suojella ja kohdella kun pikkulasta.. Mut silti mä en tykkää siitä, että mulle ei kerrota mua koskevia asioita, tai sanotaan että sä ymmärrät kun sä oot vähän vanhempi. Silti ne asiat voidaan kertoo kaikille naapurin Penille ja Jormille.. Tämän selvä.


"Neitsyt voi hermostua nopeasti, jos asiat eivät suju hänen toivomallaan tavalla."


Joo.. näinhän se välillä menee. Varsinkin sellasessa tilanteessa, kun mä oon sanonu "Tehään tälläin" mut kuitenkin tehään erilailla ja se ei toimi. Ei se mun ideakaan välttämättä olis loistava ollu, mutta siinä vaiheessa se ei enää kiinnosta. :D


"Analyyttinen ja kriittinen Neitsyt on varsin haasteellinen kumppani."


Joo, eiköhän nää kaikkein tärkeimmät ihmiset sen oo jo huomannu. :D Mä en todellakaan oo maailman helpoin ihminen, mutta yleensä lohduttaudun sillä, että kämppis on ihan yhtä vaikee, eikä helppo saakaan olla. Suurimman osan ajasta mä oon tietoisesti äärettömän hankala ja rasittava.. en tiiä miks, mutta yleensä se on ihan hauskaa. :D


"Tunteiden tukahduttaminen ja ylenmääräinen huolehtiminen ovat tyypillisiä piirteitä. Neitsyen tunteet ovat voimakkaita, mutta hänen voi olla vaikea näyttää niitä, sillä hän haluaa kuunnella järkensä ääntä päätöksiä tehdessään."


Mä oon liikkunut tän porukan kanssa, johon mä mun kämppiksen kautta tutustuin, noin 9kk, ja ne on opettanu mulle ainakin yhen asian: Mä voin olla oma itteni. Yläasteella mä näytin mun fiilikset parille ihmisille, huolehdin aina kaikista (myös mun vanhemmista) ja muutenkin olin ihan kun joku sekopäinen kanaemo. Mut nyt, kun oon vanhempi ja edes vähän viisaampi, niin mä en enää pelkää näyttää mun tunteita. Jos mua helvetti vieköön itkettää niin siten mä itken. Uskokaa tai älkää, mä itken nykyään aika usein. 

Ylppärit

Kämppiksen valmistujaiset! :)
Mun lähihoitaja! <3

Valmistuin viime lauantaina, 2.6., ylioppilaaks, vaikka sitä on vielä vähän vaikee käsittää. :) Perjantai oli aikamoista sähläämistä ja joka paikassa oloa. Isä lensi Espanjasta Suomeen mun valmistumista varten, ja tuli torstain ja perjantain välisenä yönä kolmen aikaan. Siinä sitten muutaman tunnin yöunilla painettiin perjantaina; aamulla heräsin aikasin laittautuun kämppiksen valmistumiseen, katotaan että kaikki tavarat on, siitä suoraan lakkiaisharjotuksiin, ja niiden jälkeen vielä poikaystävän veljelle. :)


Menin aikasin nukkumaan ja yllättävää kyllä, sain nukuttua. Siinä vaiheessa ei jännittäny vielä yhtään. Oikeestaan, mulla oli jotenkin sellanen fiilis, että lakkiaiset kiinnosta vittuakaan. :) Mutta lakitusten jälkeen fiilis oli mitä parhain. :) 


Sitten koitti lauantai. Kello herätti puol kaheksan, ja mun fiilis ei ainakaan parantunu kun mä katoin ulos: sataa saatanasti vettä. Siitä sitten vaan meikit naamaan, hiukset järjestykseen, vaatteet esiin, siivotaan loppuun ja katotaan että kaikki on valmiina. :D Tietysti siinä kiireessä jotkut asiat saatto jäädä huomaamatta. :D

Vähän yli yheksän me lähettiin ajaan kohti Valtti Areenaa. Lakkiaiset oli tylsät, ja puheet liian pitkiä. Ainoo kohta missä jännitti oli se, kun me seistiin siellä lavan edessä ja pari ihmistä oli ennen mua. Eka asia mitä mä mietin oli: näkyyköhän mun mekosta läpi tossa spottivalossa.. :D Kuulin kuitenkin sellasen palautteen, että ei näkyny.. :D En olis millään jaksanu istua sitä tilaisuutta loppuun. Olisin halunnu lähtee syömään suoraan siitä kun olin sen lakin käteeni saanu..

Mun sukulaiset oli näissä juhlissa yllättävän sivistyneesti. Meijän suvulla on vähän sellanen tapa, että aina pitää jonkun järjestää joku kohtaus, tai muuten vaan ei osata käyttäytyä kun aikuiset ihmiset. Meijän suvun ihmiset (eritoten miehet) ei vaan tuu toimeen keskenään. No can do.. :D Mut ihme kyllä, tällä kertaa kaikki käyttäyty kun aikuiset ja hoiti homman kotiin hienosti. :) Mä oon erittäin ylpee. :)



Nyt kun toi lukio on ohi, lakki on kaapissa ja todistuksessa lukee: YLIOPPILAS, niin mä oon ennen kaikkee helpottunut. Nyt ei oo sellasta haikeeta fiilistä, että jäisin kaipaamaan Tilua, sen maikkoja tai muita opiskelijoita. :D Niihin ihmisiin joihin haluu pitää yhteyttä, voi pitää yhteyttä. Joku päivä mä ehkä muistelen aikaa Tilussa lämmöllä, nyt mä oon vaan ilonen että pääsin pois sieltä. :D


Jatko-opinnoista vielä sen verran, että aion pitää ainakin vuoden breikin tässä välissä. Töitä, töitä ja töitä.. Kahentoista vuoden putkeen opiskelu saa riittää, ja nyt on aika tehä jotain muuta vaihteeks ja ettii sitä motivaatiota.. :) 

Faktoja mun elämästä..

.. ei tästä mikään kuvausblogi tullukkaan.. :D Noh, ei se mitään. Tykkään lörpötellä sen verran, että on ihan kiva höpötellä tännekin sillon tällön jotain.


.. tällä hetkellä oon ilonen ja fiilis on tosi hyvä, kun vihdoin on lämmintä ja ulkona paistaa aurinko. :) Näitä säitä on pitkään odotettu, ja on ihan kiva, että vihdoin voidaan nauttii tälläsistä ilmoista. :D


.. ylppärit on ihan kohta. En oo ottanu niistä niin hirveesti stressiä, mutta nyt kun niihin on se ihan vähän yli viikko, niin huuuh. Kaikki on hoidettu, kutsut on lähetetty, ripsihuolto on varattu ja kaikki on muutenkin valmista, mutta silti.. Mulla on mekko jo valmiina, mutta nyt en ookkaan enää ihan varma, että onks se se mekko jonka haluun laittaa päälle.

.. mua ei oikeesti haittaa, jos en pääse minnekään opiskeleen. :D Oon pitkään ollu sitä mieltä, että vaikka pääsisin jonnekin, niin todennäkösesti pitäisin välivuoden, poissaolevana opiskelijana.. Tänää kun olin Jutan kans Jumbossa mä tajusin, että jos en pääse minnekään, niin sekään ei haittaa. Pidän sitten sillain välivuoden, käyn töissä ja elän mun elämää niin. Ei se kuitenkaan oo niin hirveen iso asia oo, koska oon viel nuori, ja voihan mä aina hakee myöhemmin uudestaan. Opiskelumotivaatio kun muutenkin on vähän hakusessa.. :D

.. mulla on kahet ihan uudet Vagabondin kengät, joita mä rakastan yli kaiken. :) Toiset on ihan tavalliset mustat ballerinat, ja toiset perus mustat korkkarit, 9cm koroilla. Rakastan molempia, koska ne on äärettömän hyvät jalkaan, perus mallilla eli sopii kaiken kanssa, ja niillä on hyvä kävellä. Ainoona miinuksena nään sen, että mulle tulee kaikista uusista kengistä (Ugg-tyylisiä kenkiä ja tennareita lukuunottamatta) rakot kantapäihin.. :/

.. ensimmäistä kertaa mun elämän aikana mä oon käyttäny rahaa enemmän, itteeni. Oon hankkinu itelleni sellasia vaatteita kun oon halunnu, kenkiä joita oon aina kattellu ja oon enemmän kun tyytyväinen. :) Oon ilonen, koska vihdoin näytän siltä, miltä oon pitkään halunnukin näyttää.. :D

.. mulla on tosi vaalee iho, joten päätin kokeilla onneeni tänä vuonna. Aattelin, et jos vaikka vähän sähläisin "itseruskettavalla" ja saisin sellasen kevyen ja pienen rusketuksen pohjalle, enkä ainakaan palais heti kättelyssä. :D Mulla nyt on tapana palaa ainakin heti kesän alussa, joten jos iholla olis pieni rusketus, niin ehkä mä välttyisin siltä pahemmalta palamiselta.. :D

.. elämässä on kiva rytmi, kun on töitä. Silti, mun on pakko valittaa tästä ihan vähän. Mulla on tosi usein töissä iltavuoro (eli pääsen 21.30) ja se alkaa pidemmän päälle olla vähän ärsyttävää.. Iltasella olis kiva tehä jotain muutakin kun olla töissä, mutta minkäs teet. :D Ja jos jotain positiivista pitää löytää, niin saahan siitä iltalisät. :D

.. mä oon viettäny paljon aikaa poikaystävän kanssa lähiaikoina, ja se on ollu tosi jees. Samalla kuitenkin oon viettäny muiden ihmisten kans paljon vähemmän aikaa, mikä ei oo hyvä juttu. :/