Yksin asuminen

Viime marraskuussa alko mun yksin elo, kun isä otti ja muutti Etelä-Espanjaan. :) Enpä huomannut oikeestaan mitään eroa entiseen; ihan samallailla mä hoidin asiat kun ennenkin (paitsi nytten tulivat myös laskut). Tavallaan oli helpottavaa päästä omilleen ja olla "aikuinen"; asua yksin, hoitaa omat asias ihan itse ja tulla ja mennä oman mielen mukaan. Ei sillä, että mulla koskaan mitkään tiukat rajat olis edes ollu.


Joulukuun alussa mun paras kaveri Henni muutti mun kanssa meijän 75neliön linnaan. Asunto oli jo siinä vaiheessa turhan iso, ja me molemmat tiedettiin se. Aateltiin vaan sitä, että me keretään kyllä muuttamaan pienempään myöhemminkin. Jonkun kanssa asumisessa on aina se hyvä puoli, että menee kustannukset puoliksi. 


Nytten.. ollaan asuttu tossa asunnossa seittemän kuukautta, ja meillä on jo uus asunto odottamassa. :) Tiistai-iltana (viime vk) laitettiin SATOlle asuntohakemus, ja keskiviikkona päivällä tuli viesti: "Sähköpostissa on asuntotarjous." Uskomaton flaksi: ei menny edes 15h hakemuksen laittamisesta, kun vastaus tuli. :D Olin niin innoissani, että en tienny miten päin olis pitänyt olla.


Pääsin sitten poikaystävälle ja koneen ääreen. Ensimmäisenä menin lukeen sen sähköpostin. Into piukeena luin asunnon tietoja kattomatta yhtä helvetin olennaista asiaa; osotetta. Olin niin innoissani, että tää on meijän unelma-asunto ja olin kopioimassa Hennille kaikkia tietoja, kun satuin vilkaseen sitä osotetta. Mun ilme oli siinä vaiheessa:" WTF?! ETTE VITTU OO TOSISSANNE!!! SAATANA!!" 


Tää kuulostaa kauheesti siltä, että poikaystävän naapuriin ja kahen kaverin yläkertaan muuttaminen olis ihan järkyttävän hirveen kauheeta. Ei. Pointti on lähinnä siinä, että mä en halua meijän asunnosta tulevan mikään hotelli, että jos joku ei pääsekään alakertaan yöks, niin sitten ne änkee meille. Ja jos joku nyt on ihan tukka täynnä, niin ei sitä voi oikein uloskaan heittää.. -.-


Mä oon tyytyväinen, että me otettiin se asunto. Päätös oli nopee, mut mä en ainakaan oo katunu sitä; toi asunto on just sellanen, kun me haluttiinkin (sopivan kokonen, saunallinen, iso parveke ja hyvä paikka). Onhan se oikeesti ihan kiva että poikaystävä asuu viereisessä talossa ja pari kaveria alakerrassa. 


Noh, itseni tuntien voi hyvinkin käydä niin, että jätkät kuuntelee alakerrassa musiikkia, ja mä vaan ihan vittuillakseni pompin tasajalkaa olkkarissa. Ei se väärin oo. Seuraavana päivänä me kuunnellaan musaa, ja ne heittelee koripalloo kattoon.. Meijän naapuruus-suhteesta tulee varmasti hyvä. ;D ♥


Vanhan asunnon sopimus loppuu vasta heinäkuun lopussa, ja muutto uuteen asuntoon tapahtuu heinäkuun alussa. Saa nähdä miten käy, kun on kaksi vuokraa maksettavana. Toisaalta, mä tiedän kyllä että me selvitään. Kuhan vaan nyt ei ainakaan olis tulossa kipeeksi, mulla nimittäin on vähän sellainen fiilis. 


Mutta nyt mä lähen laittamaan itteni valmiiks duunipäivää varten. :)