Perjantai-ilta Ninnin mieleen

Nautitaan Pönin kanssa lämpösestä kesäillasta meijän parvekkeella, uuden parvekekaluston ääressä. Tai, kissahan makoilee tuol lattialla ja pälyilee suurta maailmaa. :) Käytiin tänää hakee S:n kanssa tää lasinen pöytä ja siihen kuuluvat tuolit sen työkaverilta Keravalta. Pitkästä aikaa tulee juotuu teetä, enkä edes muistanu miten hyvältä Nippon Green voikaan maistuu.

Lähiaikoina mä oon yrittäny enemmän ja vähemmän epätoivosesti päättää mitä mä haluun mun elämältä. Nyt kun mä istun meijän parvekkeella lökäreissä, J:n talvitakissa, teemuki kädessä ja rööki toisessa, mä tajuun että mä oon täydellisen onnellinen justiinsa tällä hetkellä. Mä voin miettii tulevaisuutta ja sitä mitä mä haluun myöhemminkin. Teen sen mitä-Ninni-sä-oikeesti-haluut-elämältä- päätöksen myöhemmin, nyt mä nautin mun elämästä just tälläsenä. :D

Oon miettiny sitä, miten paljon mä (ja mun elämä) on muuttunu viimesen parin vuoden aikana. Mun isoveli Aki on joskus viime kesän lopussa sanonu:
"Muista sisko, pidä oma pää, äläkä ikinä yritä olla muutaku oma ittes. Äläkä oo teini. Fiksut ja aidot pärjää aina."
"Luotto pitää olla, mut oo varovainen keneen luotat ja mitä kerrot. Jotkut asiat on parempi jättää omaan tietoon."
"Tee asiat ittes, älä muiden takia."
"Ei se ruoho oo vihreempää aidan toisella puolella. Se on vaan harhaa."
"Paljon on kavereita. Mut ystävistä pidetään kii ja ne arvostaa sua olit millanen tahansa."

Noiden ohjeiden mukaan mä oon yrittäny tätä "aikuisuutta" elää. Oon huomannu sen, että mitä pidemmän aikaa mä oon ollu täysikänen, sitä helpompi mun on ollu elää noiden ohjeiden mukaan. Asenne on muuttunu: en enää jaksa yrittää olla kaikkien kaveri ja tehä asioita niin kun muut haluaa. Jos joku ei halua/jaksa olla mun seurassa/mun kaveri, niin sitten ei. Mä oon hyväksyny sen, että kaikkien kaveri ei voi, eikä tarvii olla.

Mä oon elämäni aikana ollu täys idiootti ja kusipää mun ystäviä ja rakkaita kohtaan, ja välillä ihmettelen, miten ne jaksaa viel kattella mua. Ne ihmiset, joita sä rakastat, arvostat ja kunnioitat eniten koko maailmassa, joutuu kestään kaiken paskan. En koskaan haluis tahallani loukata mulle oikeesti tärkeitä ihmisiä mutta.. mä teen ja sanon tosi usein asioita, joita en ajattele loppuun enkä tarkota. Miten se menikään.. luottamusta ei anneta, se ansaitaan.

Hitto vie.. välillä mä kaipaan niitä vanhoja aikoja, kun me vietettiin hauskoja iltoja Rämän kanssa Koiviksessa. Niissä oli fiilis, jota mä en oo vielä löytäny uudestaan. Ehkä se oli se alku jännitys, kun kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä. Nyt kun on 'tottunu' oleen "aikuinen", niin tollaset illat ei oo samal taval jänniä. Hauskaahan meillä on edelleen - ei siinä mitään.

Oon onnellisempi nyt, kun ehkä koskaan. Mulla on nyt sellasia asioita, mitä pidän osana hyvää elämää, kuten koti ja työ. Poikaystävä ja kaikkein parhaat ihmiset on siihen ihan älyttömän hyvä bonus. :) [kaverit ja poikaystävä ei oo yhtään sen huonompia asioita kun koti ja työ] Tykkään kuitenkin pohtia mun aikasempaa elämää ja sitä mikä siinä oli erilaista tähän päivään verrattuna. Joku päivä saattaa olla mun hyvä päivä, mutta illalla kuuntelen angsti-musaa ja tajuun, että mulla on ikävä jotain ihmistä, päivää tai asiaa, joka on/on ollu tosi iso ja tärkee osa mun elämää. :)

Näin meillä päin juhlitaan päättäreitä - ilmeellä :D