R.I.P MC - Life Must Go On

Niitty on ollu mun koti melkein puolet mun tähänastisesta elämästä. Rakastan jo nyt tätä meijän uutta asuntoa, ja täällä on kiva kokkailla ruokaa koko porukalle ja muutenkin viettää aikaa. Plussaa on tietty myös sijainti [koska kaikki on lähellä], ja naapureihin kuuluu osa omaa porukkaa. :) Silti, Niityssä on paljon muistoja, niin hyviä, kun huonoja. Siellä on koettu teini-iän pahimmat kriisit (vaikka ei niitä montaa ollukkaan), siellä on itketty, naurettu ja vietetty aikaa mulle kaikkein tärkeimpien ihmisten kanssa - kaikkina näinä vuosina.

MC

MC Keittiö - tavarat on jo poissa

Olohuoneen kaaos :D ♥

Viimesten viikkojen aikana ollaan heitetty paljon läppää ja naureskeltu sitä, kuka meijän porukasta muuttaa tähän seuraavaks. Viime jouluna, kun mun poikaystävä muutti tohon viereiseen taloon, mä en osannu edes kuvitella että vähän yli puol vuotta myöhemmin mekin asutaan siellä. :D Ei todellakaan käyny edes mielessä. Näin tässä kuitenkin kävi, ja seuraavia kavereita odotellessa. ;)

Ollaan asuttu tässä just viikko, ja paljon ollaan purettu tavaroita. Vaatteet mulla on edelleen kaaoksena sängyllä, ja osa on vielä jätesäkeissä. Pyykkikone on laitettu kiinni, ja vihdoin on saatu pestyä pyykkiä. Peilit ei oo seinässä, ja telkkaria asennetaan parhaillaan jonkun muun toimesta kun meijän. :D Pikku hiljaa kaikki alkaa oleen valmista, vaikka hyvällä mallilla jo ollaan. Mä en ainakaan haluu tästä sellasta, että asutaan vielä puolen vuoden jälkeen asunnossa, joka näyttää siltä kun oltais muutettu viikko sitten.

En tiedä, mikä tästä asunnosta tekee jollain tavalla paljon kodikkaamman, kun se meijän vanha asunto. Huonekalut on samoja, tavarat on samoja, ja kaikki pienet sisustukselliset yksityiskohdat on samoja. Asunto näyttää ihan erilaiselta, kun mukaan on otettu vaan ne kaikista tärkeimmät huonekalut ja tavarat. Samalla tuntuu, että täällä uudessa asunnossa on kaappi/säilytystilaa tosi paljon enemmän.

Kokki kolmoset ;) ♥

Naapureille voi oikeesti moikata ilman, että  ne kattoo sua kun jakomielitautista. Jo sillon ennenkö me asuttiin täällä, ja sanotaan että mä olin mun poikaystävällä, ja käytiin sen veljillä (meijän nykysillä alakertalaisilla) kahvilla, niin nää ihmiset moikkas. EN EDES TIENNY MUUTTAVANI TÄNNE SILLON!! :D Mut se anto kyllä tosi hyvän kuvan tästä alueesta ja näistä taloista, koska ei se 'moi':n sanominen niin helkkarin vaikeeta voi olla.

Draaman ammattilaiset.. (that's us!!). Ainoo asia, mitä mä en tänne uuteen asuntoon haluu, on hirvee draama. Jos me vaikka pystyttäis elään täällä ilman sitä saatananmoista draamaa joka asiasta joka viikko. Aina tuli draamaa jostain: joku oli sanonu jotain, joku oli ymmärtäny jotain väärin, joku ei vaan tajunnu ja loppuja ei vaan kiinnostanu.. Sitten sitä paskaa vatvotaan seuraavaan draamaan asti, eli parhaimmillaan 5 päivää.. :D

Välillä kun meille tulee jotain draamaa, mä oon seuraavan tunnin ihan sekasin, kun yritän ymmärtää sen jutun, minkä joku on just kertonu. :D Välillä koko jutussa ei oo päätä eikä häntää, eikä todellakaan mitään aihetta vuosisadan draamaan, mutta.. milläs nyt sanot jollekin: "Älä iso mies itke. Elämä on julmaa, eikä todellakaan reiluu. Reilu peli on perseestä. Elä sen tiedon kanssa."

S sano yks päivä fiksusti (puhu meijän suhteesta): "Ehkä me ei kinattais jos me ei oltais koko ajan yhessä." *hiljaisuus* "Mut ei sekään olis kivaa." Niinhän se menee. Varsinkin nyt kun me kaikki asutaan näin lähekkäin, niin noita kaikkia tulee väkisinkin nähtyä paljon enemmän, mikä johtaa jossain vaiheessa pieneen kinaamiseen. :D Mut onneks me ollaan hyviä siinä. Kyllä, me kinataan S:n kanssa paljon kaikesta, mutta suurimmaks osaks se on vaan sellasta heittämistä, eikä kumpikaan oo edes tosissaan.

UUS KOTI!!! ♥♥